Who Let the Dogs Out .... niin tarkoitetaan varmaan buudeleita, jotka olivat irti.
Juhlaottelu ja miten se heijastui pelaajiin ja valmennukseen? Jälleen kerran aneemista ja järkyttävää katseltavaa, joka välittyi myös katsojille. Näin kotiotteluiden aneemiset suoritukset saivat jatkoa.
Tuntuu kun muut joukkueet kehittyvät ja kasvavat sarjan edetessä, kuten kuuluukin, mutta ja valitettavasti, meidän joukkue tuntuu polkevan paikoillaan, tai jopa taantuvan.
Nyt kotiotteluiden suunta on todella huolestuttava ja tuntuu, että valmennus ei löydä avaimia, millä kääntää kotiotteluiden pelillistä ilmettä parempaan suuntaan.
Jälleen kerran pelinopeudessa, taistelutahdossa, joukkuepelissä, maalinteossa ja viisikoiden etäisyyksissä on paljon puutteita. No, tässä ottelussa voi sanoa, että eipä niille maalipaikoille ja rakenteellisiin hyökkäyksiin juuri päästykään.
Minulle ja monelle muullekin on jäänyt mysteeriksi, mikä on joukkueen peli-identiteetti. Ei se ainakaan ajokoira / kivikova ole. Tulee väkisinkin mieleen viimeisen mestiskauden hidas pelityyli. Tuntuu, että viime kaudelta on tuotu tuo hitaus peliin ja valitettavasti siltä se kyllä näyttääkin.
Menneiltä vuosilta, Espoo tunnetiin nopeasta, taitavasta ja taistelevasta pelityylistä, mutta nyt eritoten kotipelit, paria lukuun ottamatta, ovat olleet aneemisia ja hitaita.
Kim Hirschovits sanoi hetki sitten urheiluruudussa, että Kiekko-Espoon pelissä välittyy tunne ja välittäminen, mutta miten se on näkynyt kotiotteluissa, no sen voi jokainen katsoja itse päättää.
Nyt minä ja kaverimme päätimme, että pidämme hiukan taukoa kotiotteluista, sillä nyt ja jo pidemmän aikaa, olemme kokeneet, että kotiottelut eivät ole antaneet sitä viihdearvoa, jota kotijoukkueelta on lupa ollut odottaa.