Selkeästi kannattajien fiiliksetkin jakautuvat melko paljon ensi kautta silmällä pitäen. Se on ihan ok. Ja spekulaatiota saa käydä aina tahtomallaan tavalla.
Osa vaikuttaa innostuvan nostalgisista hankinnoista. Tätä ajatusta on varmasti mietitty myös toimistolla, koska tällaiset voisivat houkutella niitä tuhansia ja tuhansia ihmisiä takaisin hallille, jotka ovat Bluesin pelejä seuranneet viime vuosikymmeninä.
Kuitenkin fakta on, että pelkkä nostalgia ei riitä kilpaurheilussa. Joukkue tarvitsee täsmähankintoja, ja niitä ei todennäköisesti löydy seuran historiasta, eikä omista junioreista.
Tuoreimmista keskusteluista nousee mieleen seuraavaa:
Rimpinen on pelannut nyt erinomaisesti. Mutta Mestistä, ja ikää on vasta 17. Nuorille urheilijoille kuuluu tasonheittelyt. Mikään ei takaa, että ensi kaudella taso olisi tuo, ja Liiga sarjatasona vaikeuttaa hommaa huomattavasti. Verraten muiden liigajoukkueiden kokoonpanoja, ei siellä ole edes heikoimmissa joukkueissa tuonikäisiä kakkosvahteja. Kärppien Kokon esimerkki osoitti, että maajoukkueen ykkösvahdinpaikkakaan ei ole tae, että liigataso olisi varmaa.
Tämä on olennainen nosto monella tapaa. Espoossa tuskin on varaa tai järkeä lähteä silmät kiinni kilpaostoksille. Ennemmin hyviä hakuja on onnistuttava tekemään, ja näitä on oltava kykenevä tekemään myös ulkomaiden sarjoista.
Pihlströmin oletettu vuosiliksa on kaukana siitä, mitä Espoossa kannattaa maksaa. Ikosen hinnallakin lienee ulkomailta löydettävissä halvempia, ja jopa parempia pelaajia. K-Espoon on löydettävä tehokas kolmikko ykkösketjuun. Niitä ei valitettavasti nostalgisista hankinnoista ole todennäköisesti löydettävissä.
