Joku viisas(?) on joskus sanonut sanonut, että parhaat matkat vievät kotiin. Itse haluan olla tässä kontekstissa sen verran fatalistinen, että uskon, että se mitä Bluesille tapahtui, oli pakollista, jotta Espooseen saatiin aidosti terveellä pohjalla ja kohtuullisen leveillä harteilla seisova organisaatio, jonka takana on koko juniorikenttä (ja naiset). Salonojan aikaan monesti haluttiin muutosta, ja kun se tuli, tapahtunut muutos oli heikkouksineenkin (Raution&co:n turmioksi osoittautunut hallisopimus) se, joka siinä hetkessä piti tapahtua, jotta myöhemmin jokin muu oli mahdollista.
Nyt tuntuu, että ollaan ottamassa jonkun uuden hienon jutun ensiaskelia. Ne tuntuvat tutuilta, mutta niissä on todella paljon uutta voimaa ja ihan erilaista määrätietoisuutta. Toivottavasti muutaman vuoden päästä kyseessä ei ole enää tunne vaan jotain minkä kaikki näkevät myös käytännössä.
Ihmiselossa tilanteet muuttuvat suuntaan ja toiseen, ja joskus kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, eikä ketään voi väkisin mihinkään pakottaa. Omakohtaisesti voin sanoa sen, että niin hiton paljon tosta touhusta on jo nyt saanut iloa elämään, että toivottavasti moni muukin espoolaisen kiekon jossain vaiheessa taakseen jättänyt antaa itselleen luvan innostua uudelleen jos siltä tuntuu. On se sen arvoista.