The Nikkari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Olin aluksi vähän skeptinen tämän kirjoituksen suhteen, mutta tämä toinen kappale on tosi fiksu.Jos nyt yksi tai kaksi junnua per kausi tähtää Jenkkilään, niin OK, mutta ainakin itse vetäisin rajan siinä, että ulkopuolelta ei oteta U20:n ketään, joka ei tosissaan tähtää edustukseen. Miksi ihmeessä kalliita valmennusresursseja sun muita pitäisi tuhlata tällaisiin poikiin? Ennemmin sitten challengerista nostetaan ykkösjoukkueeseen mukaan pelaajia, jotka haluavat pelata meillä. Jos edes yksi pelaaja siitä joukosta kehittyy edustuspelaajaksi per viisi vuotta, niin saldo on huomattavasti parempi kuin näiden yliopistolaisten kanssa, jotka eivät koskaan palaa.
Jotenkin tämän yliopistohomman kanssa voisi elää, jos sieltä edes joskus palaisi joku, mutta näin äkkiseltään minulle ei tule ketään mieleen sitten Peter Aholan, ja siitä on pieni ikuisuus.
1) Ulkopuolelta ei pidä ottaa pelaajia, jotka eivät ole valmiita pelaamaan edustusjoukkueesta kutsun käydessä.
2) Haastajajpukkueesta nostetaan ylöspäin edustushalukkaita ja suunta voisi olla toiseen suuntaan haluttomille. Ehkä. Tässä piilee kyllä riski.
Yleisesti haastajajoukkue voisi olla se yliopistoputki ja ykkösjoukkue liigaputki.
Samalla pitää kuitenkin nähdä arvo myös yliopistopolun valitsevissa pelaajissa. Älykkyys auttaa monessa asiassa kaukalon sisällä ja ulkopuolella. Arvostan kovasti niitä, joilla riittää älli suunnitella elämäänsä myös peliura jälkeiselle ajalle. Näistä voi myös saada tulevaisuudessa hyviä tekijöitä toimiston puolelle. Ei sitten tarvitse palkata hiltusia tai mitä lie autokauppiaita.