Tosta Aholalle monoa ketjusta tulikin mieleen että aika päivittää tätä omaa Blues-all stars ketjua.
Erkki Rajamäki - Ben Eaves - Jere Lehtinen
Mikko Kuukka - Jiri Vykoukal
Frank Banham - Kent Manderville - Martin Kariya
Miika Huczkowski - Santeri Heiskanen
Jan Caloun - Kim Hirschovits - Ladislav Kohn
Sami Nuutinen - Otso Rantakari
Juha Ylönen - Christian Ruuttu - Tero Lehterä
Arto Laatikainen - Rami Alanko
Bernd Brückler
(Jarmo Myllys)
Valmentajat: Petri Matikainen ja Martti Merra
Ykköskentässä on omat Blues suosikit kautta aikojen. Rajamäen niittit, Eavesin peliäly, Kuukan asenne ja Vykoukkalin taituurs. Lehtistä nyt näki enemmän maajoukkueen riveissä ja NHL.comissa mutta oli kyllä omissa kirjoissa aina täydellinen hyökkääjä.
Kakkosketju on muodostettu noista yhden kauden ihmeistä ja noita kavereita ois voinut katsella pidempäänkin. Karyan nopeus ja Banhamin laukasuasenne oli sellaisia asioita jotka todella sai menemään sinne halille. Huczkowski olla edelleen paras puolustava puolustaja jonka olen Bluesissa nähnyt. Heiskanen ei muuten varmaan näin korkella olisi mutta muodosti perusvarman pakkiparin Huczkowskin kanssa joten turhta tätä tutkaparia on erottaa.
Komoskenttä onkin sitten rakenettu täysin hyökkäyspeli mielessä. Enpä olisi vielä kauden alussa kuvitellu että jämä-julli Hirschovits omiin all-stars ketjuihin päätyy, mutta sen verran maagisen kauden veti että paikka on nyt täysin ansaittu. Kyllä tosta Calounistakin on aika ristiriitaiset fiilarit kun oli parhaimmilaan aika maaginen mutta kyllä niitä sukelteluja sai hävetä silmät päästään ja puolustusasenne oli mitä oli. Rantakarin kohdalla varmaan sorruin siihen että uroteot on nyt liian hyvässä muistissa, mutta olihan niitä siniviivapommeja kiva katella. Nuutinen ja Kohn täydentävät tämän viisikon.
Neloskenttä onkin sitten puhdas jarrukenttä ja tämän takia mm. Mariusz Czerkawski ja Nils Ekman ei tähän ketjuun mahdu. Chrisu Ruuttua tuli pikkuisena fanitettua joka selittää miten päätyi listille vaikka otteet blues-paidassa ja toimistolla ei vältämättä siihen oikeuta. Ylönen nyt teki ihan hyvän uran maajoukkuessa ja NHL:lässä tossa nelosketjun roolissa. Tertsi taas oli nostamassa K-Espoota liigaan ja 95 nevö forget. Kaikesta huolimatta Ladalla nyt oli kiintiöpaikka tässä jengissä ja viimsen pakin paikan sai pienen pohdinnan jälkeen Rami Alanko.
Alottavan maalivahdin paikan nyt voitti Brückler koska ura nyt kesti pidempään Bluesissa kuin Myllyksellä. Omissa kirjoissa Brückler on kaikkien aikojen Blues vahti ja Myllys yksi legendaarisimmista maalivahdeista joten tästä syystä Mikko Koskinen ja Scott Brower jäivät rannalle.
Sen verran on aikaa kulunut että Petu Matikaisen voi laittaa ykkösvalkuksi. Kuitenkin hänen johdollaan Blues meni kahdesti finaaliin. Martti Merra taas luotsasi Espoon liiga kartalle joten kakkosvalkun paikka on oikeutetusti hänen.