Yön yli nukuttu ja akuutti vitutus pikkuhiljaa väistynyt. Olo on edelleen melko tyhjä ja kauden päättyminen harmittaa, mutta pettymyksestä huolimatta on paljon asioita, joihin voi olla tyytyväinen.
Paluu liigakartalle oli kaikin puolin odotuksia nostattava, ja kokonaisuudessaan loppusijoitukseen on oltava tyytyväinen. Ylipäätään pudotuspeleihin pääseminen oli liiganousijalta upea suoritus, eikä sinne todellakaan lähdetty vain selviytymään, vaan laitettiin ihan tosissaan kampoihin hallitsevalle mestarille. Vaikka lopputulos oli pienestä kiinni ja pelin kaava oli tuttuakin tutumpi johtoaseman menetys ja tappio, oli esitys silti runkosarjaan verrattuna parempi. Näytti siltä, että joukkue todellakin antoi kaikkensa ja tämä oli se, mihin eväät riittivät eikä jossiteltavaa jäänyt.
Rimpisestä voisi erikseen kirjoittaa usemmankin ylistyslauseen, mutta eiköhän hänestäkin ole jo kaikki oleellinen sanottu ja ennen kaikkea nähty. Uskomaton kaveri, ja täysin normaalia että loppua kohden kokemattomuus, väsymys, tai nämä yhdistettynä taisi jo hieman vaikuttaa hänenkin pelaamiseensa. Silti useampi huipputorjunta ilta toisensa jälkeen, ja ilman Rimpistä runkosarjasijoitus olisi todennäköisesti ollut paljon huonompi. Nautitaan hänestä niin pitkään kuin voidaan.
Meillä on hienoja pelaajia joukkue täynnä, ja runko sitä myöten erinomaisella pohjalla ensi kautta ajatellen. Ja ei se tästä ole ainakaan heikentymään päin, mikä nostaa odotuksia entisestään.
Myös omalta kohdalta on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka tunne tätä seuraa kohtaan on koko ajan kasvanut. Koko organisaatio vaikuttaa yhtenäiseltä ja tekee töitä suurella sydämellä, mikä näkyy ulospäin joukkueeseen ja sen kannattajiin. Ja kuten useampi on maininnut, Kiekko-Espoota näkyy katukuvassa jo varsin mukavasti ja tulee hyvä mieli, kun keskellä Helsinkiä joku toikkaroi ylpeästi kruunulippis päässään.
Eilen oli kaikesta huolimatta parasta olla hallilla paikan päällä ja todistaa, kuinka upeasti espoolainen kotiyleisö on mahdollista saada omiensa taakse. Espoo kuuluu Liigaan. Tunnerikas kokemus kaikin puolin, ja tällaista se on, kun löytää taas kauan kadoksissa olleen intohimon omaan joukkueeseen. Ensimmäistä kertaa sitten Bluesin aikojen tunsin jotain samanlaista tätä seuraa kohtaan, ja se jos mikä tekee onnelliseksi. Kääntöpuolena on sitten se suunnaton vitutus tappioiden jälkeen, mutta se kuuluu asiaan ja jollakin sairaalla tavalla siitäkin voi olla jopa kiitollinen.
Ensi kaudelle on jo kausikortti hankinnassa, katsotaan…