Miro Aaltonen, Vitjaz Podolsk, johtaa KHL:n pistepörssiä 2 ottelukierroksen jälkeen: 2+5=7.
Seuraan Miro Aaltosen uraa, koska hän kiinnitti huomioni aikoinaan Bluesissa pelatessaan. Kävin katsomassa satunnaisesti Bluesin pelejä ja tajusin heti ensimmäisessä ottelussa, jossa näin hänet, että ”tuo pelaaja OSAA TEHDÄ MAALEJA!”
Vitjaz Podolsk kiinnostaa meikäläistä tällä kaudella myös päävalmentajansa Juri Babenkon takia.
Alkaessani kaudella 2009-2010 katsoa KHL:ää Babenko pelasi HK MVD:ssä, jota valmensi parivaljakko Znarok -Vitolins ja GM:nä toimi Safronov. Joukkueesta tuli ensimmäinen KHL-suosikkini. Duunarityylinen joukkue ylsi keväällä 2010 Gagarin Cupin finaaleihin Ak Bars Kazania vastaan häviten 7 ottelun jälkeen tähtisikermälle.
Kesällä 2010 HK MVD fuusioitiin urheilullisesti aika heikossa hapessa olleeseen Dynamo Moskovaan ja kaikki runkopelaajat, valmentajat ja GM vaihtoivat työnantajaa.
Juri Babenko oli yksi MVD:stä Dynamoon siirtyneistä pelaajista. Hän oli MVD:ssä nelosketjun pelaaja, joka pelasi aika likaista peliä. Niin hän vain sinnitteli todennäköisesti vahvan luonteensa ansiosta Dynamossa vuosikaudet nousten jossakin vaiheessa joukkueen kapteeniksikin ja oli voittamassa kahta Gagarin Cupia keväinä 2012 ja 2013.
Viimeisinä kausina Babenko alkoi olla riesa kaukalossa, koska hän juuttui laitakahinoihin, otti tyhmiä jäähyjä eikä ehtinyt enää mihinkään. Muistan aina somekeskustelun, kun häntä kritisoitiin pelaamisen heikkoudesta ja joku häntä arvostava fani toi esille, miten hyvä hän oli pukukopissa ja että sen takia hänen sopimuksensa oli perusteltu. Kriittisemmin Babenkoon suhtautuva vastasi: ”No sittenhän hänelle kannattaa maksaa siitä, ettei hän mene kaukaloon lainkaan vaan pysyy pukukopissa!”
Babenko toimii ensimmäistä kertaa KHL-tasolla päävalmentajana, joten haasteita riittää. Hän on kuulunut kuitenkin Venäjän U20-joukkueen valmennustiimin ja tietääkseni pärjännyt siellä ok.