Tuo on Zagrebin ja Vladivostokin kohdalla mielenkiintoista seurattavaa, että kuinka tuo selvästi pienempi kaukalo vaikuttaa kotietuun. Zagrebin joukkueesta voi jo sen sanoa, että se on täysin pohjois-amerikkalainen ja pelityylikin on varmasti sen mukainen. Vladivostok tuskin omassa NHL-kaukalossaan pelaa yhtä fyysistä peliä, mutta eiköhän Hannu Jortikan suojatit kotonaan esiinny myös vahvasti. Voisin väittää, että Vladivostok on ensimmäisellä kaudella samanlainen kuin oli Jortsun Amur. Kotona kerätään lähes kaikki pisteet ja vieraissa tulee turpaan kovalla syötöllä. Tuo vieraspelaaminen on haastavaa jo valtavien välimatkojen takia Amurilla ja Vladivostokilla.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Levillä on mahdollisuuksia taistella jopa Gagarin Cupin voitosta, jos joukkue hitsautuu erinomaisesti yhteen. Toki muutokset ovat melkoisia viime kauteen nähden, joten varsinkin alkukaudesta peli voi tökkiä. Toivoisin, että ensi kaudella venäläisten seurojen lisäksi puolivälierissä nähtäisiin muutama ei venäläinen seurakin. Se olisi hyvää mainosta KHL:lle. Yksikään Venäjän ulkopuolinen seura ei ole vielä yltänyt KHL:n välieriin, mutta tulevalla kaudella tuo tilasto on lähellä rikkoutua.
Mitä tekee kovan materiaalin omaava Donbass?
Onko Slovanista järjestämään vielä kovempi pommi pikkubudjetilla kuin viime kaudella?
Dinamo Minsk, Dinamo Riika, Barys Astana ja Medvescak Zagreb lyövät myös kiilaa venäläisjoukkueiden sekaan.