<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Kevättä ilmassa [22:11, 7. Maaliskuuta 2000]
<BR>
<BR>Olen viimeiset neljä kuukautta herännyt arkisin
<BR>äreänä ja väsyneenä. Pimeä talvikausi ei
<BR>kertakaikkiaan sovi
<BR>luonteelleni. Tarvitsen valoa, ja ennen kaikkea
<BR>aurinkoa.
<BR>
<BR>Tänä aamuna herätessäni säpsähdin, kun vaimoni
<BR>heläytti sälekaihtimet auki. Makuuhuoneemme
<BR>ikkunasta siintelevän
<BR>täyttömäen ylärinteillä kajasteli hentoinen
<BR>auringonkajo. Riemastuin näkemästäni enkä
<BR>vetkutellut viime kuukausien
<BR>tapaan nousemista viiden minuutin periodeissa.
<BR>Ponkaisin ylös ja ikkunaan ihmettä katsomaan.
<BR>Kyllä, siellä se
<BR>mollikka tosiaankin oli ensimmäistä kertaa tällä
<BR>vuosituhannella kampeamassa ylös samoihin
<BR>aikoihin kanssani.
<BR>Kevättä pukkaa!
<BR>Tohkeissani sujutin pääni tuuletusikkunasta ulos
<BR>raitista kevätilmaa nuuhkien, joka oikeasti ei
<BR>kylläkään ollut
<BR>kovinkaan keväistä kauneudestaan huolimatta.
<BR>Totesin sään olevan reippaasti pakkasen
<BR>puolella, joten aloin nyhtää
<BR>lanttuani takaisin
<BR>sisätiloihin, mutta liekkö tuo seurausta ikkunan
<BR>piikaisen mitotuksen vai oluen pöhöttämän
<BR>nuppini; jäin jumiin. Kas
<BR>kun työnnät päätäsi ahtaaseen läpeen, niin
<BR>korvanlehdet painautuvat mennessä tiivisti päätä
<BR>vasten ja eteneminen
<BR>sujuu, mutta annas olla kun suoritat tuon
<BR>kääntäen, niin nuo läpyskät mutraantuvat
<BR>vastakarvaan mentäessä
<BR>epämääräisiksi mytyiksi pään sivuille sen
<BR>ympärysmittaa usein ratkaisevasti kasvattaen.
<BR>Siinä siis olin kuula punaisena
<BR>ikkunanlävessä vaimoa apuun huudellen töihin
<BR>lähtevien naapureiden riemuna. Noh, eukko tuli
<BR>aikanaan
<BR>aamutoimiltaan, ja sai tilsittyä korvani
<BR>kammanvarrella suoraksi ja ukkonsa pois
<BR>kiipelistä.
<BR>
<BR>Kevät on kaikkinensa ihanaa aikaa.
<BR>Luontodokumenteista voitte imeä itsenne kaikki
<BR>klisheet luonnon heräämisestä
<BR>jne. mutta antakaas kun kerron minulle riemua
<BR>tuottavista keväisistä ilmiöistä. Suurin riemun
<BR>aiheeni on ”pikkujorman” herääminen kevääseen.
<BR>Tuo talvikauden pääosin velttona ja haluttomana
<BR>riippunut vätys nousee aamuisin
<BR>kilpaa kevätauringon kanssa. Tuon veitikan
<BR>tihverä kevätjäpitys saa myös vaimoni hehkeälle
<BR>kevätmielelle.
<BR>Rattoisaa on myös käydä vahailemassa Porscheani
<BR>kevät kuntoon, kuin myös raotella veneeni
<BR>talvipressuja. Lysti on
<BR>taas reippailessaan katsella koiran kakkoja,
<BR>jotka ovat olleet pakastettuna talven yli, ja
<BR>näin nyt keväisin näytillä koko
<BR>talvikauden satsi kerralla. Jännä on arvuutella
<BR>pääseeko lenkin heittämään astumatta yhteenkään
<BR>niistä. Mukava on
<BR>myöskin kuunnella huurteisen ääressä naapurin
<BR>Pentin istutussuunnitelmia
<BR>vuokrapalstalleen.Pentti tarjoaa aina, jos
<BR>joku jaksaa jakaa mielipiteensä juureksista
<BR>kanssaan. Ja minähän jaksan -jos olutta piisaa.
<BR>No, onhan se kevään
<BR>lätkähuipennuskin ihan kiva...
<BR>
<BR>Kevään edistymistä kiihkeästi odotellen...
<BR>
<BR>Rööri
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Kevättä ilmassa [22:11, 7. Maaliskuuta 2000]
<BR>
<BR>Olen viimeiset neljä kuukautta herännyt arkisin
<BR>äreänä ja väsyneenä. Pimeä talvikausi ei
<BR>kertakaikkiaan sovi
<BR>luonteelleni. Tarvitsen valoa, ja ennen kaikkea
<BR>aurinkoa.
<BR>
<BR>Tänä aamuna herätessäni säpsähdin, kun vaimoni
<BR>heläytti sälekaihtimet auki. Makuuhuoneemme
<BR>ikkunasta siintelevän
<BR>täyttömäen ylärinteillä kajasteli hentoinen
<BR>auringonkajo. Riemastuin näkemästäni enkä
<BR>vetkutellut viime kuukausien
<BR>tapaan nousemista viiden minuutin periodeissa.
<BR>Ponkaisin ylös ja ikkunaan ihmettä katsomaan.
<BR>Kyllä, siellä se
<BR>mollikka tosiaankin oli ensimmäistä kertaa tällä
<BR>vuosituhannella kampeamassa ylös samoihin
<BR>aikoihin kanssani.
<BR>Kevättä pukkaa!
<BR>Tohkeissani sujutin pääni tuuletusikkunasta ulos
<BR>raitista kevätilmaa nuuhkien, joka oikeasti ei
<BR>kylläkään ollut
<BR>kovinkaan keväistä kauneudestaan huolimatta.
<BR>Totesin sään olevan reippaasti pakkasen
<BR>puolella, joten aloin nyhtää
<BR>lanttuani takaisin
<BR>sisätiloihin, mutta liekkö tuo seurausta ikkunan
<BR>piikaisen mitotuksen vai oluen pöhöttämän
<BR>nuppini; jäin jumiin. Kas
<BR>kun työnnät päätäsi ahtaaseen läpeen, niin
<BR>korvanlehdet painautuvat mennessä tiivisti päätä
<BR>vasten ja eteneminen
<BR>sujuu, mutta annas olla kun suoritat tuon
<BR>kääntäen, niin nuo läpyskät mutraantuvat
<BR>vastakarvaan mentäessä
<BR>epämääräisiksi mytyiksi pään sivuille sen
<BR>ympärysmittaa usein ratkaisevasti kasvattaen.
<BR>Siinä siis olin kuula punaisena
<BR>ikkunanlävessä vaimoa apuun huudellen töihin
<BR>lähtevien naapureiden riemuna. Noh, eukko tuli
<BR>aikanaan
<BR>aamutoimiltaan, ja sai tilsittyä korvani
<BR>kammanvarrella suoraksi ja ukkonsa pois
<BR>kiipelistä.
<BR>
<BR>Kevät on kaikkinensa ihanaa aikaa.
<BR>Luontodokumenteista voitte imeä itsenne kaikki
<BR>klisheet luonnon heräämisestä
<BR>jne. mutta antakaas kun kerron minulle riemua
<BR>tuottavista keväisistä ilmiöistä. Suurin riemun
<BR>aiheeni on ”pikkujorman” herääminen kevääseen.
<BR>Tuo talvikauden pääosin velttona ja haluttomana
<BR>riippunut vätys nousee aamuisin
<BR>kilpaa kevätauringon kanssa. Tuon veitikan
<BR>tihverä kevätjäpitys saa myös vaimoni hehkeälle
<BR>kevätmielelle.
<BR>Rattoisaa on myös käydä vahailemassa Porscheani
<BR>kevät kuntoon, kuin myös raotella veneeni
<BR>talvipressuja. Lysti on
<BR>taas reippailessaan katsella koiran kakkoja,
<BR>jotka ovat olleet pakastettuna talven yli, ja
<BR>näin nyt keväisin näytillä koko
<BR>talvikauden satsi kerralla. Jännä on arvuutella
<BR>pääseeko lenkin heittämään astumatta yhteenkään
<BR>niistä. Mukava on
<BR>myöskin kuunnella huurteisen ääressä naapurin
<BR>Pentin istutussuunnitelmia
<BR>vuokrapalstalleen.Pentti tarjoaa aina, jos
<BR>joku jaksaa jakaa mielipiteensä juureksista
<BR>kanssaan. Ja minähän jaksan -jos olutta piisaa.
<BR>No, onhan se kevään
<BR>lätkähuipennuskin ihan kiva...
<BR>
<BR>Kevään edistymistä kiihkeästi odotellen...
<BR>
<BR>Rööri
<BR>