Kyllähän tästä kaudesta finaalisarjan konttauksen myötä jää aika paska jälkimaku.
Hetkellisesti joo, itse purin tämän vitutuksen jo eilisen matsin jälkeen ja nyt olen miettinyt asiaa ja hogannut, että perkele, me päästiin finaaleihin! Kuka oikeasti olisi uskonut tähän, kun taistelimme pääsystä sääleihin? Sitten vielä porot vastaan, eli periaatteessa varma pudotus. Sen jälkeen runkosarjan eka ja toka ulos mitalipeleistä. Ainoa mitä jää puuttumaan, on mestaruus, mutta mitä vitun väliä? Säälien aikaan en toivonut kaudelta enää mitään, pelkkä Kärppien pudottaminen olisi riittänyt aivan hyvin onnistuneeseen kauteen. Siitä ollaan päästy jo aika pitkälle.
Kyllä se mestaruuskin tulee vielä joskus, kunhan Blues pystyy pitämään saman hengen päällä jatkossakin. Peli-identiteetti pitää pysyä samana, pelaajista ja koutseista huolimatta.
Huomenna kannustetaan ehkä viimeistä kertaa tällä kaudella, mutta vittu että kannustetaan kovaa! Enää kaksi jengiä pelaa tällä kaudella, ja Blues on toinen niistä! Olisi syytä olla ylpeä tästä jengistä, eikä murehtia kolmea tappiota putkeen. Pahimmassa tapauksessa saadaan nähdä ensimmäiset mitalijuhlat omassa kotihallissa, mikäs siinä. Hopea ei ole häpeä!