Minnesotassa ei muistaakseni ollut ihan yhtä kovia kilpakumppaneita kuin Jussilla Edmontonissa. En mitenkään halua dissata Nickeä - kyllä tuo ykkösveskaksi nouseminen änärissä on aina kova juttu.
Itse asiassa puolittain aivan oikein. Minnesotassa Bäckärille kävi todellinen lottovoitto, kun Fernandez loukkaantui. Silti tulokas vahdin ollessa kyseessä, Minnesota piti Fernandezia ykkösenä aika pitkään. He yrittivät vissiin pari kertaa saada Mannya takaisin tolppien väliin, mutta loukkaantumiset vaivasivat kerta kerran jälkeen. Bäckäri sai tuurilla paljon pelejä alle ja onnistui hyvin. Se käänsi vaakakupin viimein. Yleensä NHLssä luotetaan kokemukseen vaikka kuinka olisi komeetta kyseessä (Lehtonen jne). Kokemukseen tietysti sisältyy se, että sen oletus ykkösen on oltava kova nimi. Esimerkiksi R. Esche sai pelata kohtuuttoman paljon statuksellaan ja mokata playoff pelejä pari kautta sitten, sen sijaan, että nuoremmalle ja nälkäiselle Niittymäelle olisi annettu pelejä suoraan. Sillä kaudella Niittymäki tuntui olevan läpi kauden paremmassa tikissä kuin Esche.
Mutta totta. Maalivahdin onnistuminen NHLssä riippuu niin huikeasti organisaation tilanteesta ja hyväkin maalivahti saattaa joutua puremaan tuppia suotta. Bäckström on siitä huono vertailukohta, että hänelle sattui kaikki tähdet kohdalleen.
EDIT: tarkoitan Lehtonen viittauksella sitä, että Atlantassa Lehtonen nostettiin nopeasti ykköseksi ja hänen varaansa laskettiin heti paljon. Jos Atlantassa olisi pelannut joku nimekkäämpi maalivahti, niin Lehtonenkaan ei olisi noin nopeasti noussut ykköseksi, vaikka se oletusnimi olisikin flopannut useasti. Atlantassakin on tosin ollut hyviä maalivahteja Lehtosen aikaan, mutta siinä on kyseessä joukkueelta selkeä scouttaus ja halu nousta tämän maalivahdin kanssa ylöspäin hierarkiassa.