Sanoisin, että kauden parasta Ketterää nähtiin Espoossa viimeinen 20 minuuttia, kun joukkue haki 1-5-vierasvoiton pois kuleksimasta. Toki pari peliä on jäänyt tällä kaudella näkemättä, kuten edellinen ottelu SaPKoa vastaan, mutta hankalan avauserän jälkeen aika suvereeni esitys vieraskaukalossa. Espoo tuli isännän elkein neljän ottelun voittoputkessa kovaa alkuun ja pelin tärkeys näkyi heidän tekemisessä, mutta hienosti Ketterä puolusti omaa maalinedustaa ja vedot tulivat aika kaukaa Lipiäiselle.
Ainoa maalikin syntyi espoolaisten henkilökohtaisen taidon siivittämänä Rudin hyökkäyspään vahinkojäähyn jälkeen, mutta vielä Laineen Jere jatkoi vahvaa virettään ja teki tärkeän tasoituksen siihen erän loppuun oikeastaan Ketterän ensimmäisestä kunnon tekopaikasta. Illan kapellimestari Juntheikki tätäkin alustamassa.
Toisesta erästä lähtienhän Ketterä ottikin homman haltuun ja sanoisin, että pelaamisessa näkyy hyvä flow ja tekemisen meininki. Siellä yritetään kaikenlaisia juttuja kiekolla, joka kertoo hyvästä itseluottamuksesta. Erno Ripatti meinasi painaa kauden maalin päätöserässä koko kentän soolonsa päätteeksi, mutta tolpassa kilahti. Ketterän penkin reaktio tilanteeseen erittäin sytyttävä.
Näemmä ylivoimamiehistöt oli räjäytetty vähän uusiksi sitten edellisen näkemäni, eli KeuPa-pelin, toki varmaan osittain Janne Kettusen puuttumisen vuoksi. Avauserässä oli vielä tahmeaa, kuten joukkueen kiekollisen pelin kanssa yleensäkin, mutta mitä pidemmälle peli meni niin ylivoimakin näytti omaan silmään ihan mukavalta uusilla koostumuksilla.
Tästä on erittäin hyvä jatkaa, kun parin pelin torastava tappioputki laitettiin heti alkuunsa poikki. Pleijariviivan alla oleva Jokipojatkin hävisi jatkoajalla, niin ero kasvoi Ketterään kymmeneen pisteeseen.