Aion toistaa itseäni:
Kotkaniemi pois Kärjen ja Lähteenmäen rinnalta. Lähteenmäki pelaa energisesti, hyvä kiekollisesti. Kärjen odotetaan olevan joukkueen kantavia voimia keskikaistalla. Kahden joukkueen kenties tärkeimmän hyökkääjän missiona ei voi olla opettaa 17-vuotiasta hyökkääjää kypsymään ammattilaiseksi, ainakaan vallitsevissa olosuhteissa. Kotkaniemeltä jokunen hyvä 1vs1 ja kiekottelu pienessä, vastapainoksi iso nippu puskemista ja (Myllymaata lainatakseni) yltiöoptimistista kynäilyä 3-4 vastustajaa vastaan. Kärjen ja Lähteenmäen täytyy tuottaa voittopuolisesti painetta ja maalipaikan siellä, täällä. Kotkaniemen junnukivut ei sovi tähän kuvaan.
Laganiere on sitten toinen tapaus, toki aikanen mies ja täysammattilainen. Mutta aika ajoin vetelee kuin yksilöurheilija. Taitavia harhautuksia ja tilanteenluonteja kohden huomattava määrä pelaamista omaan pussiin, ilman hyökkäysketjun/viisikon yhteispeliä. Periaatteessa uhka kiekon kanssa, aika ajoin, huipputaitava. Mutta vaikkapa marraskuun maaottelutauon jälkeisissä 21 ottelussa tehnyt kahdeksan tehopistettä. Ja miten pelinsä/tyylinsä muuntautuu/istuu sitten pudotuspelimaailmaan, vääntöön ja viisikkopeliin, jahka toki ekana niihin peleihin selviydytään. Saisko Korhonen-Makkonen koneesta enempi irti jos tuossa pelais joku muu?
4. ketju pelas jopa hyökkäyspäädyssä 3. erässä, aika hyvin. Pidin Appelgrenin esityksestä ja soisin hänen näkevän jäätä vähän korkeammallakin ketjuhierarkiassa, sentterin paikalla.