Tässä varsinkin korostuu se että omia poikia pitäisi olla tarpeeksi porukassa. Ei me voida kuutta ketjua hankkia pelaajia ulkopuolelta varmuuden vuoksi. Mitä sitten kun kaikki ovat pelikuntoisia?
Tavallaan samaa mieltä. Virtanen ja Viitala tuossa nyt on, Noiva nostettiin ylös, Juhola on Mestiksessä. Tietysti, kun Järvisen tasonen sentteri putoaa ei omista välttämättä heti löydy ja jos ratkasutason laitahyökkääjää halutaan niin vähän sama homma, että millasiin saappaisiin todellisuudessa on rahkeita. A:n kärkihyökkääjien Ylitalo, Heikkinen, Mäkelä tasosta miesten peleihin syksyllä 2023 ei mitään käsitystä. Tiettyjen ominaisuuksien kautta voi tietysti olla mahdollisuuksia, ainakin lyhyellä otannalla, tai sitten ei.
Olen taas miettinyt, että Knihti kun aloittaa huonosti ja ehkä noita vahvuuksiaan pääsisi paremmin käyttämään laidalla, että olisiko kuitenkin laiturin tontilla ainakin tällä hetkellä parempi.
Knihti voisi taas olla lähempänä Hämeenahoa, junnukisoja ajatellen.
Se tosin tarkottaisi, kun Myllymaa lähti, että pitäisi Juhola ottaa mestiksestä tai siirtä Ikonen keskelle.
Ehkä Myllymaa itse ajatteli, että kannattaa lähteä kun sauma on ja Ässät ei halunnut jarruttaa, luultavasti kuitenkin olisi ollut Ässille halvahko reservi pelaaja.
Miks mulla on mielikuva, että Knihti on ollut pirteä keskelläkin? Mutta toki, otanta on tästä hieman vankistuneesta ja terävöityneestä nuoresta hyökkääjästä kummallakin tontilla niin pieni, etten osaa sanoa varmuudella. Pirteä keskelläkin, muttei missään nimessä 1-2 ketjuissa. Laskihan ne minuutit Tepsiä vastaankin 10 minuuttiin, vaikka alivoimaa tulikin.
Olihan tähänkin kauteen tultaessa omia poikia vaikka kuinka paljon kärkkymässä paikkaa, mutta saivatko riittävästi sitä luottamusta tai aikaa näyttää?
Kuitenkin tollasta 3 ketjun äijää lappaa kausi toisensa perään sisään vaan lisää ja lisää, vaikka siellä jo muutenkin tungosta, kun aina jäädään odottamaan jotain kärkiketjujen palasta. Toki kun paljon hankitaan, niin välillä joku hankinta osuu.
Omat junnut mahdollistaisivat parempien kärkipelaajien hankkimisen ja kärkipelaajien hankkiminen on huomattavasti helpompaa ajoissa, kun kauden aikana.
Täytemiehiä on helpompi löytää kyllä kauden aikanakin, jos junnuille pitää johonkin 3-4 ketjuihin korvaajia löytää.
Niin. On valmentajaa, on urheilujohtajaa, on seurajohtajaa, on talousjohtajaa. Haluttais mennä eteenpäin, parantaa, menestyä paremmin ja saada meriittejä cv:hen. Sitten on pitkiä, keskipitkiä ja lyhyitä tavoitteita. Missä sitten lyö kättä se kun lyödään raakileita rooleihin ja katotaan miten kulkee, verrattuna siihen, että nostetaan rosterin keskitasoa hankinnoilla joilla tulee menestystä, voittoja ja kaikki on niin perkeleen kaunista Isomäessä. Kai se on tapauskohtasta ja uskon näitä asioita koko ajan mietittävän.
Kaikenlaiset strategiat ja arvot on sitten asioita sinänsä johon täytyy sopeutua seurassa laajemminkin. Valmentaja, uj, talouspuoli, jokasella on varmasti omat intressinsä, lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä, joten sitten tehdään seuran mittakaavassa linjauksia ym. joihin sitoudutaan. Ja toki, koko ajanhan tuohon on pyritty: junnupuolelle on tehty värväyksiä, pelaajapuolellekin. Niistä sitten marinoituu omasta takaa Liigapelaajia, tai sitten ei, kaikista ei tietysti tule. Missä vaiheessa kukin nostetaan mihinkin rooliin, on varmasti monen asian summa. Ja se, että omasta takaa saadaan Liigatason materiaa on tosiaan etu myös pelaajabudjettien kannalta, jää rahkeita enemmän isompiin kaloihin.
Mutta tää omat junnut vs hankinnat ulkoa on ikiaihe, joka tuskin loppuu koskaan. Joskus voi olla, että vois jonkun jättää hankkimatta ja uskaltaa antaa nuorelle tonttia. Joskus taas omista ei vaan löydy tasoa, tai sitten jos siihen lyödään nuoriso-osastoa täytyy kannattajaosastossakin ymmärtää, että tyyliin 10. sija on mestaruus.
Mun oma ajatuskyhäelmä on syntynyt tässä vajaan 10 vuoden aikana, että. Edellä mainituista syistä, ja toki perinteisenä seurana, oma junnutoiminta on arvo sinänsä, merkityksellistä, siihen tulee satsata ja on satsattukin. Ihan käytännön pelaajabudjettien puolestakin on etu saada rosteripelaajia ns. entry level-hinnoilla. Sitten esikuvia ja pr-arvoa väheksymättä, paikallisten ja junnuista nousseiden puolesta. Mutta mun kyhäelmä on siis ollut jo tovin, että se omat pojat/junnut/porilaisuusaste nousee esiin tasan tarkkaan, ja vain, sillä hetkellä kun on vaikeeta tai ei kulje. Toki, tuossa on Kärki, Salminen, Taimi tullut ja mennyt, ei oo aina ollut helppo, näissä sitten oma keskustelunsa. Mutta aihe nousee esiin vain silloin kun Liigajoukkue sukeltaa tai on tappiollinen. Sitten kun on lentokeliä, ollaan voitokkaita ja potkitaan top-6 osastoa nilkoille niin tää aihealue hautuutuu, mediassa ja kannattajien näkökulmasta. Niillä hetkillä ketään ei kiinnosta porilaisuusaste vaan se tunne, kun Ässäpaidoissa pelaavat pelaajat menestyvät ja Isomäessä viihdytään.
Ja loppuun. Siks tuolla on, tai ainakin pitäis olla, seurajohtoa joka ymmärtää ison kuvan päälle ja että kiekkoa pelataan myös 2, 5, 10 vuoden sisäänkin Porissa, tietyllä tasolla. Täytyy sietä hyviä hetkiä, huonoja hetkiä, kaikenlaisia näkökulmia ja paineita ulkoa. Rakentaa nykyhetken lisäks koko ajan myös tulevaisuutta.
