Kyllähän Lyytisen paikka pelaavassa kokoonpanossa on, vaikka ei vielä ole omalle tasolle päässytkään. Lyytisellä on pari ominaisuutta, mitä muilta meidän pakeilta ei varsinaisesti ole löytynyt: hän on yllätyksellinen ja hän kykenee aidosti jalalla haastamaan vastustajaa ja tuomaan kiekon ylös vaikka väkisin vauhtiin päästyään. Yllätyksellisyyden miinuspuoli on sitten se, että se on yllätyksellistä myös omalle jengille, jos tulee virheitä. Mutta se on se hinta, mikä pitää uskaltaa maksaa, jos Lyytisen jengiinsä haluaa. Ja onhan Lyytisellä se toinenkin puoli, eli kykenee pelaamaan enemmän puolustuksen kautta, kuten Pikkaraisen aikana nähtiin. Siinä vain on sellainen juttu, että silloin sitä potentiaalia jää paljon väkisinkin lunastamatta. Ja kyllä HIFK haluaa sen koko potentiaalin käyttöönsä, se on nähty jo.
Suurin ongelma on nyt siinä, että Lyytiseltä on jäänyt yli puoli kautta pelaamatta ja nimenomaan jalkavamman vuoksi. Se vaikuttaa väkisinkin pelaamiseen, kunnes ei enää vaikuta. Ja siihen taas auttaisivat onnistumiset. Lyytinen vaatii itseltään todella paljon ja on äärimmäisen kriittinen itselleen, mikä ei varsinaisesti helpota tilannetta, kun virheitä on syntynyt. Mutta tätä asiaa hän työstää ammattilaisen kanssa, joten sekin on tiedossa. Mutta, jos hän ei pääse pelaamaan, hän ei myöskään pääse kehittymään mentaalipuolen saralla. Tämä kausi on ollut niin rikkonainen, että kun muillakin on vaikeuksia päästä uudestaan vauhtiin ja koko ajan pidetään jotain taukoa, se vaikuttaa myös pitkäaikaissaikuttajiin. Nyt vain Lyytisenkin kanssa posin kautta, koska eihän ne pelitaidot mihinkään ole kadonneet. Pitäisi vain saada niitä pelejä alle, jotta pelituntuma pysyy, eikä jokaiseen peliin tarvitsisi aina tulla reilun viikon tauolta.