Sopimuksista
Ilves näyttää tosissaan satsaavan ensi kauteen ja eilinen oli hieno osoitus tästä. Pesosen jatko on joukkueen kannattajien silmissä varmasti parasta, mitä joukkue pystyi tekemään. Tällä hankinnalla joukkueelle viime kaudella huipputärkeä ykkösketju pysyy kasassa myös ensi kauden. Yhden vuoden sopimus oli varsin odotettu Pesosen uratilanteen vuoksi - mies halunnee nähdä jatkossa ulkomaiden kaukalot, mutta hienoa, että ensi kauden Pessi halusi vielä jatkaa tutussa ympäristössä. Kiinnostusta oli kuulemma paljonkin muualla, mutta mies valitsi tutun Ilveksen. Selvästi asioita tehdään siis tällä hetkellä oikein.
Helmisen jatko oli jo tiedetty uutinen, mutta luonnollisesti varsin hyvä sellainen. Raipe on ikinuori pelaaja, joka pystyy ensi kaudella pelaamaan vähintäänkin kolmossentterinä. Loukkaantumisten sattuessa Raipea pystytään peluuttamaan korkeammallakin. Pitää muistaa, että vielä tammikuussa ennen Helmisen loukkaantumista Raipe oli joukkueen pelillinen ykkössentteri ja muodosti Viitakosken kanssa toimivan parivaljakon. Kaksikko iski tammikuussa muiden osumiensa lisäksi neljä voittomaalia neljässä Ilveksen yhden maalin voittoon päättyneessä ottelussa: Viitakoski toimi kaikissa osumissa maalintekijänä ja Helminen syöttäjänä.
Peltola on puolestaan Elorannan hankinta, joka osaa Pirin systeemin ja sopii ominaisuuksiltaan hienosti Ilveksen pelitapaan. Elitserienissä Peltola on ollut viime kausina mielestäni hyvä kakkossentteri kaikissa otteluissa mitä olen häneltä nähnyt ja tehnyt Linköpingsissa kunnossa ollessaan aina enemmän pisteitä kuin esimerkiksi maanmies Jussi Tarvainen. Tällä kaudella Mikko pelasi hyvin ennen loukkaantumistaan, viime kaudella NHL-pelaajat Brendan Morrison, Kristian Huselius ja Mike Knuble hidastivat pisteiden saalistusta (Linköpingilla on Elitserienin paras ykkönen, joka vei paljon peliaikaa) ja kaudella 2003-04 Peltola olikin joukkueensa paras pistemies.
Ikä on luonnollisesti pieni riski, mutta Peltola ei ole ominaisuuksiltaan pelaaja, jonka pelissä iällä olisi korvaamaton merkitys. Hyvä pelisilmä ja kiekkoäly kun ei ikävuosien saatossa katoa mihinkään ja jos laidalta löytyy sopivasti liikettä ja maalintekotaitoa, Peltolan pelisilmä pääsee varmasti oikeuksiinsa. Ylivoimassa Peltola on hyvä vahvistus ja ylivoimahan on Ilvekselle tunnetusti se osa-alue, jolle vahvistuksia pitikin hakea. Kokonaisuutena siis hyvä hankinta, jolle löytyy tilausta Ilveksen pelisysteemistä tasakentin, joka auttaa joukkuetta sen ehkä tämän hetken suurimmassa ongelma-alueessa (ylivoimassa) ja josta tiedetään tasavarmasti, mihin mies pystyy.
Kudroc on puolustaja, jonka rankkasin itse Manen perustamassa viime kauden parhaiden SM-liigapelaajien ketjussa sijalle 20 ja pelkistä puolustajista sijalle kuusi. Näin ollen onkin hyvin helppo sanoa, että tämä oli todella toivottu hankinta. Tämä oli myös todella tarpeeseen tullut hankinta, sillä tämä iso, ilkeä ja fyysinen puolustaja on erinomainen erikoistilannepelaaja ja tuo huipputärkeän, erittäin kovan oikealta puolelta lähtevän laukauksen Ilveksen kriisipesäkkeeseen, ylivoimaan.
NHL-peikko on pienenä riskinä, mutta mielestäni tässä taas liioitellaan SM-liigan vetovoimaa NHL-maailmassa. Jos jätetään pelkästään AHL:n muutama kymmenen NHL-tason puolustajaa pois laskuista ja keskitytään pelkästään Euroopan kaukaloihin, niin ei Kudroc nyt ihan ensimmäisiä NHL-kutsun saavia puolustajia ole. Niin kauan kuin Jaroslav Obsutin, Petteri Nummelinin, Lasse Kukkosen ja Karel Pilarin kaltaiset puolustajat luutivat Euroopan kaukaloita, niin kauan myös Kristian Kudroc näitä kiertää (tämän sanottuani Kudrociin ollaan tietysti joka puolelta yhteydessä ja suorastaan kilpaillaan miehen saamisesta NHL:aan). Pitää muistaa, että miehen viimeisin AHL-kausi ei ollut mikään napakymppi, eikä Lappeenranta puolestaan pelipaikkana sellainen, että miehen erinomaisia otteita oltaisi tultu joukolla ihastelemaan.
Lisäksi toisin kuin täällä on joissakin kohdin esitetty, minä en näe mitään vaikeuksia Kudrocin sopeutumisessa Ilveksen pelikirjaan. Ilves pelaa Saipaan verrattuna tiiviimpää kiekkokontrollipeliä, joka ei ole yhtä aggressiivista, mutta tässä ruotsalaistyylisessä kontrollipelissä isot puolustajat eivät joudu juoksemaan niin paljon. Kun Kudrocilla ei ollut Saipan aggressiivisemmassa pelityylissä minkäänlaisia ongelmia liikkeensä kanssa, ei näitä tule olemaan myöskään Ilveksessä. Kun jopa Kudrocia verkkaisempi Mike Wilson menestyi Ilveksen pelityylissä viime kauden aikana lyhyen liigaopettelun jälkeen hienosti, Kudroc tulee olemaan alakerrassa SM-liigaan jo tottuneena pelaajana oiva hankinta.
Itse asiassa minä näkisin miehen sopeutumisen Ilvekseen hyvinkin helpoksi jos hän vain on samassa fyysisessä kunnossa kuin viime kaudella ja haluaa pelata joukkueen eteen (miksi ei haluaisi?). Taklaukset tulevat todennäköisesti jonkin verran vähenemään, mutta samalla miehen saamat jäähyt vähenevät (jäähyherkkyys oli miehen suurin heikkous viime kaudella). Sopivassa paikassa Kudroc ajaa varmasti edelleen kovaa ja oman maalin edessä miehen fyysinen ja ilkeä pelityyli on Ilvekseen juuri sitä mitä haetaankin. Kun tämän päälle Kudroc tuo Ilveksen ylivoimaan juuri sen joukkueen kaipaaman oikealta puolelta lähtevän hurjan laukauksen, mies tulee olemaan otsikoissa ensikin kaudella.
Nollatoleranssipuheista ja -ongelmista sen verran, että ei Kudrocilla ollut viimekään kaudella (ainakaan niissä peleissä mitä minä mieheltä näin) ongelmia liikkeensä kanssa. Mies liikkuu ja osaa sijoittua hyvin ja tämän vuoksi hänen ei tarvitse turvautua jatkuvaan mailahäirintään. Yleisestikään ulottuvuutta ei tarvitse käyttää vääriin asioihin. Varmin tapa pelata isona miehenä esimerkiksi 1-1 tilanteet nollatoleranssin alla on pelata pitkällä ulottuvuudella mailalla vastustajan hallussa olevaa kiekkoa. Minä pitäisin aika tyhmänä pelaajaa, joka pelaisi nollatoleranssin aikana jatkuvasti koukkaamalla vartaloon, kun on olemassa toinen, selvästi parempi tapa. Ulottuvuus on pelkästään rikkaus, jos sen käyttää oikein.
Juha Alenin pitäminen kahden vuoden sopimuksella oli myös Ilvekseltä järkevä teko. Alen pelasi hienon kauden Koistisen parina isokokoisena puolustavana puolustajana ja vaikka pakkipari keräsi työstään ruusut, Alenin merkitystä joukkueen viime kauden ykkösparissa ei voi aliarvioida. Mielestäni Alen meni koko kauden ajan hyvin eteenpäin ja sai hyvästä työstään myös paljon peliaikaa. Aleninkin suhteen on tosin olemassa pieni NHL-peikko. Vancouver Canucks hankki Alenin oikeudet NHL:n siirtotakaralla Anaheimilta, joten tämä jättää pienen kysymyksen siitä, millaiset suunnitelmat Canucksilla Alenin suhteen on.
Pasi Petriläinen on minun silmissäni puolestaan iso jokerikortti tulevalle kaudelle. En olisi koskaan uskonut Petriläisen tulevan Ilvekseen, joten siirto oli kieltämättä outo. Mies, jolla on takana loistava tulevaisuus Elitserienin All-Stars pakkina, nuorten MM-kisojen kakkos All-Stars pakkina, Suomen nuorten MM-joukkueen kapteenina ja Tapparan nuorena kapteenina, on pelannut pari viime kautta alle tasonsa. Koskaan Petriläinen ei ole ollut mikään Ville Koistisen tai Jukka Laamasen kaltainen pisteitä hurjalla tahdilla takova puolustaja, mutta parhaimmillaan mies on kuitenkin luotettava liigapuolustaja.
Tällä sopimuksella Ilveksellä ei ole käytännössä kuin voitettavaa. Petriläinen ei varmasti ollut kallis mies heikosti sujuneen viime kauden johdosta ja hänellä on varmasti motivaatio kohdallaan palatessaan jälleen kotimaisemiin (tosin oudolle puolelle käytävää). Mikäli motivaatiota löytyy, miehellä on kaikki mahdollisuudet mahduttaa itsensä joukkueen top 4 pakkien joukkoon. Heikoimmassa tapauksessa Passo ei saa puolestaan Ilveksestä peliaikaa. Tässäkin skenaariossa Ilveksellä on kuitenkin edelleen muuten vahva puolustus (oletan, että esimerkiksi Kudroc ja Alen pysyvät joukkueessa), joten tämä ei edes kallista venettä. Kokonaisuutena tämä kortti oli mielestäni sellainen, joka on hyvä katsoa.
Tuomanen on toinen jokerikortti. Ne harvat pelit, mitä minä olen mieheltä tällä kaudella nähnyt, ovat tehneet hyvän vaikutuksen. Kokonaisuudessaan vähän virheitä tekevä, hyvän pelisilmän omaava puolustaja, joka on uskoakseni hyvinkin liigakelpoinen. Kuitenkin Tuomanen on tästä huolimatta kysymysmerkki. Miten onnistuu hyppy Mestiksestä nyt hyvän puolustuksen omaavan joukkueen pelaavien puolustajien joukkoon? Helppoa se ei tule olemaan, mutta tilanne on haasteellinen - minuuttiakaan ei tule ilmaiseksi.
Rask varmisti myös odotetun jatkonsa. Saapa vaan nähdä, mitä Toronton suunnalla hänelle kaavaillaan. Jos minä olisin Rask, jäisin kuitenkin vielä kaudeksi SM-liigaan, jossa miehellä on ainakin varma ykköstorjujan paikka ja kehitystä tapahtunut suurin askelin viimeisen vuoden aikana. Tämä ykköstorjujan paikka on nuorelle maalivahdille elintärkeä mahdollisuus, joka pitää käyttää tässä vaiheessa hyväksi. Mikään kiirekään Raskilla ei ole lähteä, kun armeija on vielä käymättä ja paikka Maple Leafsien organisaatiosta käytännössä kuitenkin varma tulevaisuudessa. Toivottavasti vaan Torontonkin suunnalla tajuttaisiin Raskin tilanne ja ajattaisiin sisään ensin Justin Poggea.
