Ketju kaikille jotka eivät ole saaneet kokea suosikkijoukkueensa SM-kultaa

[TPS4ever]

Lienee myös syytä mainita nimet Kuusisto, Tuulola, Salo, Saarela, Sahlstedt, Friman ja Yli-Mäenpää. Kyseisellä kaudella Lukon ketjut olivat muistaakseni jotain seuraavaa:

Torkki - Sahlstedt - Arkiomaa
Kuusisto - Yli-Mäenpää

Saarela - Lönnberg - Riihijärvi
Lehto - Salo

Kyseisellä kaudella eräs maajoukkuestatuksella joukkueeseen tullut Tuulola joutui tosisaan taistelemaan peliajasta joukkueessa.

Kovia, kovia nimiä. Taitaa omalta kohdalta muisti hiukan pätkiä. Taisi esim. Riihijärvi olla kovemmassa tikissä seuraavalla kaudella. Sen muistan teksti-tv:n pistepörssiä junnuna tsiigailleena, että Lukon miehiä löytyi listalta paljon. Yli-Mäenpää oli nimi jota en millään olisi muistanut. "Maukka" Kuusisto olisi kyllä pitänyt tulla mieleen.

EDIT. Vähän kyllä kävi jälkikäteen Lukkoa sääliksi, että molemmilla kerroilla 95 ja 96 kompastuivat tepsiin. Hyvä porukka, kun oli. Noista vuosista Lukko taisi ottaa taloudellisesti aika raskasta taakkaa tuleville vuosille.

 

[Eino_Mies]

Saarela - Lönnberg - Riihijärvi
Lehto - Salo

Vaikka menee hiukan ohi varsinaisesta aiheesta, niin pakko mainita tämän kentällisen tekemä maali, joka on mielestäni kaikkien aikojen hienoin näkemistäni osumista Äijänsuolla.

Peli oli Lukko-Jokerit, kotijoukkue pyöritti ylivoimaa, vierailla Sulander veskarina. Ensin siniviivalta lähti veto, jonka Sulo torjui kulmaan. Sitten kiekko kulki näyttävin poikittaissyötöin one-timer kosketuksin järjestyksessä Lehto - Salo - Saarela - Riihijärvi - Lönnberg -> maali!

Tätä maalia kelattiin ja ihailtiin VHS-nauhalla kymmeniä kertoja edestakaisin.

Harmi kun se Lehdon polvi silloin keväällä hajosi. Siinä meni käytännössä Lukon kultahaaveet.

 

[Rommeli]

Kovia, kovia nimiä. Taitaa omalta kohdalta muisti hiukan pätkiä. Taisi esim. Riihijärvi olla kovemmassa tikissä seuraavalla kaudella. Sen muistan teksti-tv:n pistepörssiä junnuna tsiigailleena, että Lukon miehiä löytyi listalta paljon. Yli-Mäenpää oli nimi jota en millään olisi muistanut. "Maukka" Kuusisto olisi kyllä pitänyt tulla mieleen.

Riihijärvi teki kyseisellä kaudella 40 pistettä ja pelasi 32 ottelua. Vähintään pisteen ottelua kohden tekivät tuolla kaudella myös Torkki (koko sarjan toiseksi kovin pistekeskiarvo heti Nylanderin jälkeen, oli pitkään loukkaantuneena), Arkiomaa (myös loukkaantuminen) ja Saarela (kuten kaksi edellistä). Lähes pisteen ottelussa sitten Lönnberg ja Sahlstedt. Mainitsemisen arvoisia olivat myös puolustajien pisteet: Kuusisto 29, Yli-Mäenpää 27, Lehto 23, Tuulola 21 ja Salo 18. Tehotilastossa 9 miestä pääsi yli +20 saldoon.

EDIT. Vähän kyllä kävi jälkikäteen Lukkoa sääliksi, että molemmilla kerroilla 95 ja 96 kompastuivat tepsiin. Hyvä porukka, kun oli. Noista vuosista Lukko taisi ottaa taloudellisesti aika raskasta taakkaa tuleville vuosille.

Lukko oli tuolloin liigan suurimpiin kuuluva joukkue taloudellisesti, vaikkei konserniavustukset tuolloin merkittävässä osassa olleetkaan. Joukkue teki isoja rahoja pelaajaoikeuksilla ja homma kosahti sitten kauden 95-96 jälkeen Bosman-päätöksen vuoksi. Yli puoli joukkueellista maksimisiirtokorvausten miehiä siirtyi tuolloin ulkomaille kiekkoilemaan ja tämän myötä Lukko jäi vuosiksi eteenpäin ahdinkoon.

Peli oli Lukko-Jokerit, kotijoukkue pyöritti ylivoimaa, vierailla Sulander veskarina. Ensin siniviivalta lähti veto, jonka Sulo torjui kulmaan. Sitten kiekko kulki näyttävin poikittaissyötöin one-timer kosketuksin järjestyksessä Lehto - Salo - Saarela - Riihijärvi - Lönnberg -> maali!

Näemmä joku muukin muistaa tuon punakonemaalin. Oli aivan hemmetin komea häkki kyllä.

 

[Toni85]

Itse olen fantasioinut oikeastaan vain silloin kun Blues on pelannut finaaleissa. Runkosarjan aikaan keskitytään aina vain seuraavaan matsiin ja yritetään selvitä mahdollisimman pitkälle. Pleijareissakin pelataan sarja kerrallaan pois ja voiton jälkeen on aina hetki aikaa juhlia, kunnes pitää alkaa keskittymään seuraavaan matsiin. Juhlien paikka on sitten sen mestaruuden jälkeen.

Itse toivoisin oikeastaan myös sitä, että joku playoff-kevät päättyisi pronssijuhliin. Toki kultaa tavoitellaan aina, mutta kun tähän mennessä jokainen pitkällekin venynyt kevät on päättynyt tappioon..

 

[Pavlovin Koira]

Itse toivoisin oikeastaan myös sitä, että joku playoff-kevät päättyisi pronssijuhliin. Toki kultaa tavoitellaan aina, mutta kun tähän mennessä jokainen pitkällekin venynyt kevät on päättynyt tappioon..

Kun viime keväänä selvisi että välieräparit ovat Jyp-Blues ja IFK-Lukko fiilistelin mielessäni, että olispa mukavaa käydä kaappaamassa DDR:ltä pronssimitalit kun HIFKiä ei kuitenkaan nappaa niistä pelata. Samalla pohdin että ankein mahdollinen päätös kaudelle olis lähteä Raumalle hakemaan neljäs sija.

 

[Clubber"s]

Ei oikein viitsi KalPan kannattajana ajatella tätä asiaa nykyhetkeä paljon pitemmälle kun tappipaikalla paraikaa ollaan. Tämä on jo neljäs kausi peräjälkeen kun mestaruutta enempi tai vähempi tosissaan hamutaan,yksi mitali on tullut ja ei tiedä mitä maalitonta puuta raaputtaisi ja montako peukaloa pystyssä pitäisi että meillekin koittaisi vielä se kirkkain hetki jonka suunnilleen melkein muut pienemmät seurat ovat liigassa saaneet ainakin kerran kokea.Jalat ovat maassa, pää pystyssä ja katse kaukana.Tavoite olisi ikäänkuin vuosikymmenten jälkeen niin lähellä ja silti vielä niin kaukana.
Päivä kerrallaan.

 

[Jonzze]

Haaveilen kyllä siitä, että SaiPa nousisi mestariksi, vaikka siinä tuntuu vain joka vuosi olevan niin monen monta estettä edessä. Oman elämäni aikana SaiPa taitaa olla päässyt jopa kolme kertaa pudotuspeleihin (97-98, 98-99 ja 05-06) eli kovin ovat olleet unelmat jo palasina keväisin. Olihan tuossa jo tuollainen kuuden kauden tyhjä jakso pudotuspeleistä 98-99 ja 05-06-kausien välissä ja nyt ollaan samanmoista lyömässä perään. On se vain tuskallista yrittää kannustaa ja uskoa, että josko joku kaunis päivä SaiPa voittaisi kultaa. Voittihan se Suomi euroviisutkin. SaiPan tulosta tekeviä hirviöitä odotellessa.