Ketju kaikille jotka eivät ole saaneet kokea suosikkijoukkueensa SM-kultaa

[Pavlovin Koira]

Huomasin taas tässä päivällä haaveilevani Bluesin ensimmäisestä SM-kullasta. Tällä kertaa Tommi Huhtala suti ratkaisevan finaalipelin jatkoerässä kiekon hirveästä ruuhkasta sisään ja juhlat alkoivat. Noita päiväunia minulla riittää erilaisina versioina.

Se on kuitenkin se The Juttu. Vaikka en aina niin hirveästi jaksa innostua muiden joukkueiden kohtaamisista niin play offit ja varsinkin finaalit olen aina halunnut katsoa, riippumatta siitä mitkä joukkueet pelaavat. Ja ellei mestarina ole ollut se joukkue, joka vei kullan Bluesin nenän edestä (IFK ja Kärpät) olen myös eläytynyt voimakkaasti mestaruuden voittaneen joukkueen ja kannattajien kultafiiliksiin. Aina on tullut sellainen mieli että vittu, tuo on pakko saada itsekin joskus kokea.

Mites te muut, fantasioitteko koskaan miten joukkueenne mestaruus ratkeaa ja miten sitä juhlitaan? Miten tärkeänä ylipäätään teille on unelma Suomen mestaruudesta? Kyllä minulle pääsyy seurata jokapäivä tätä vitunliigaa on perimmiltään unelma siitä, että näkisi oman jengin joskus nostelevan kannua. Kaikki muu on sitä oheissoftaa tiellä, jonka päässä on se pytty.

 

[Ralph]

Eihän tämä minulle kuulu, mutta huutelen kuitenkin. Saan yhä kevään 2010 finaaleista mietelmiä, että "jos" Kerho olisikin Tepsin voittanut. Jos 3. finaalin jatkoajalla olisikin Kerho paikoistaan tehnyt, niin sitten olisi HPK noussut toiseen mestaruuteen.

 

[Pavlovin Koira]

Eihän tämä minulle kuulu, mutta huutelen kuitenkin.

Ei niin! Täysin turhaa spekulointia kun minäkin muistan vielä kuin eilisen päivän Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen voittohalit Porissa. Vastahan te voititte. Olkaa tyytyväisiä ja antakaa meidän muiden haaveilla.

 

[Hejony]

Joo ei ole näkynyt. Mutta mikäs tässä odotellessa, ihan nurkan takanahan se lienee. Nyt tänäänkin oli ihan hyvää tsemppiä ekassa erässä.

Olen kyllä todella kiitollinen, että sain nähdä ylipäätään edes Suomen maailmanmestaruuden keväällä. Ilveksen kohdalla olisin tyytyväinen, jos voitettaisiin joskus edes puolivälierät, muistikuvat '01-playoffseista ovat aika hatarat. Mutta varmaan turhaan pyydetty, vittu onhan se niin saatanan mahdotonta koota edes ylemmän keskikastin joukkue kerran kymmeneen vuoteen.

Vittu että vituttaa taas jääkiekko. Hankkikaa nyt jumalauta ammattimaisia jääkiekkotoimijoita sinne organisaatioon, jokaikiselle postille.

 

[Vanhapuuma]

Tarkoittaako tämä nyt, että tänne saa kirjoitella vain SaiPan, Pelicansin, Bluesin, KalPan ja... ööö... Lukon (lasketaanko 1963-kulta?), Ässien (yksi kulta SM-liigassa 1978, mutta kuinka moni on sen kokenut) kannattajat?

Kai nyt sen verran saisi kuitenkin tulla höpöttelemään, esimerkiksi näin JYPin kannattajana kun se ei ihan jokavuotista riemua selvästikään ole, kuinka kivaa se oli? Ja kuinka en ikinä olisi uskonut että Jyväskylässä tällaista riemua minun elinaikanani nähdään (helvetti jäätyi Tuomas Pihlmanin mukaan)?

Kiva oli kevät 2009. Kovempi kuin MM-kulta never forget x2, täysin henkilökohtaisesta mielipiteestäni.

 

[Pavlovin Koira]

Tarkoittaako tämä nyt, että tänne saa kirjoitella vain SaiPan, Pelicansin, Bluesin, KalPan ja... ööö... Lukon (lasketaanko 1963-kulta?), Ässien (yksi kulta SM-liigassa 1978, mutta kuinka moni on sen kokenut) kannattajat?

Kai nyt sen verran saisi kuitenkin tulla höpöttelemään, esimerkiksi näin JYPin kannattajana kun se ei ihan jokavuotista riemua selvästikään ole, kuinka kivaa se oli? Ja kuinka en ikinä olisi uskonut että Jyväskylässä tällaista riemua minun elinaikanani nähdään (helvetti jäätyi Tuomas Pihlmanin mukaan)?

Kun kirjoitin "eivät ole saaneet kokea" pitänee sisällään aika paljon väkeä. Veikkaan että aika moni esim. palstan Ipafaneista ei ole kovin syvällisesti kokenut vuoden -85 mestaruutta.

Ja joo, kyllä oma ideani oli nimenomaan se, että tässä ketjussa jaettaisiin omia mestaruushaaveita. Mestaruusmuistoille voi halutessaan perustaa oman ketjun. Uskon että Jypin kannattajana oli hienoa olla keväällä 2009. Minäkin oli silloin tulevasti Jypin wagonissa.

 

[Juhaht]

Mites te muut, fantasioitteko koskaan miten joukkueenne mestaruus ratkeaa ja miten sitä juhlitaan? Miten tärkeänä ylipäätään teille on unelma Suomen mestaruudesta? Kyllä minulle pääsyy seurata jokapäivä tätä vitunliigaa on perimmiltään unelma siitä, että näkisi oman jengin joskus nostelevan kannua. Kaikki muu on sitä oheissoftaa tiellä, jonka päässä on se pytty.

Tää on sellainen juttu, jonka tosiaan haluaisin itse päästä vielä kokemaan. Sen jälkeen voi sitten vaikka lopettaa jääkiekon seuraamisenkin, sillä se on ainoa, joka kiinnostaa. NHL ja maajoukkue ovat vain hyviä kakkosia sille todelliselle herkulle, Kanada-maljan nostolle. Ehkä fiilis olisi toinen, jos sen joskus voittaisi, mutta joku mömmöm-kulta on lähinnä huono vitsi liigamestaruuden rinnalla. NHL-jengeihin ei luonnollisesti ole mitään henkilökohtaista tunnesidettä, joten sitä lähinnä toivoo siellä, että mahdollisimman moni suomalainen pääsee pokkaamaan pokaalin.

Vaikkei ikinä olla voitettu, on lähellä oltu kaksi kertaa. Eniten on syönyt tähän mennessä tappio Kärpille muutama vuosi sitten. Viime kevään tappio HIFKille ei tietyllä tavalla haitannut niin paljoa, sillä HIFKin joukkue oli kuitenkin selkeästi Bluesia parempi - toisin kuin Kärpät tuona aiempana finaalikeväänä.

En voi edes kuvitella miltä tuntuisi tuuletella oman jengin mestaruusvoittoa. Parikymmentä vuotta on tullut hallilla käytyä ja vaikka pahin fanaattisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana karsiutunut pois ja tilalle on tullut ajoittain liiankin kova negailu, on pudotuspeleissä joka kerta kuitenkin syttynyt kuin silloin Matinkylän ladon aikoihin. Niin varmasti jatkossakin, jos Blues SM-liigassa jatkaa. Toivottavasti niin käy ja toivottavasti joskus saa kokea sen mestaruuden.

 

[asyouwere]

Oi voi, monasti olen nähnyt unta Lukon mestaruuden ratkaisevasta maalista. Luonnollisesti kyseessä on yleensä finaalisarjan seitsemäs peli ja jatkoaika. Meikäläinen seisoo Äijänsuon seisomakatsomossa siellä nurkassa ja Lukko pelaa veitsi kurkulla: vastustajalla* on ylivoima päällä. Vastustaja pistää armotonta rumputulta Lukon maalille ja siinä hiljaa mietin että tähän se kaatuu se unelma mestaruudesta. Mutta vielä mitä, Äijänsuon messias P. Lindgren katkaisee huolimattoman viivasyötön, polkee väsyneillä jaloillaan vastustajan päätyyn ja iskee sikaranteella vastustamattomasti ylänurkkaan. Tässä vaiheessa koko halli sekoaa, meikäläinen alkaa halailemaan lähimpiä kavereita, tuttuja tai tuntemattomia, ja sitten mä herään.

Ja sitten vituttaa kun muistaa että ai niin vittu, eihän me mestaruutta voitettukkaan vaan hävittiin illalla SaiPalle 2-1.

e. Jatketaan vielä sen verran, että olisihan se unelmien täyttymys saada livenä todistaa Lukon voittavan mestaruuden. Ei sitä varmaan edes näin etukäteen tajua, millaiset tunteet se toivottavasti varsin pian koittava mestaruus saisi itsessä aikaan. Niin paljon on saanut pettymyksiä Lukkofanina kestää että sais kyllä pian tulla.

 

[Pavlovin Koira]

Vaikkei ikinä olla voitettu, on lähellä oltu kaksi kertaa. Eniten on syönyt tähän mennessä tappio Kärpille muutama vuosi sitten. Viime kevään tappio HIFKille ei tietyllä tavalla haitannut niin paljoa, sillä HIFKin joukkue oli kuitenkin selkeästi Bluesia parempi - toisin kuin Kärpät tuona aiempana finaalikeväänä.

No ei minusta olla lähellä oltu kuin kerran ja se oli juuri tuo 2008. Se saatanan jatkoaikaimaisu oli ratkaiseva hetki siinä sarjassa. Vitutti ja masensi. Toisaalta silloin elettiin sellaisia aikoja, jolloin tuntui että tää seura on oikeasti kasvanut isoksi. Kannustus ja kannattajien määrä ja kaikki. Ja se että seura onnistui perseilemään kaiken heti sen kevään jälkeen - ja sillä tiellä ollaan edelleen.

 

[Fordél]

Mites te muut, fantasioitteko koskaan miten joukkueenne mestaruus ratkeaa ja miten sitä juhlitaan? Miten tärkeänä ylipäätään teille on unelma Suomen mestaruudesta? Kyllä minulle pääsyy seurata jokapäivä tätä vitunliigaa on perimmiltään unelma siitä, että näkisi oman jengin joskus nostelevan kannua. Kaikki muu on sitä oheissoftaa tiellä, jonka päässä on se pytty.

En fantasioi. En edes osaa oikein kuvitella miltä mestaruus tuntuisi. Näen sen niin kaukaisena juttuna etten ole edes asiaa ajatellut. Tottakai se on kaiken toiminnan tavoite ja unelma, mutta viime vuosina se ei ole ollut kovinkaan realistinen. Nautinkin seurani kohdalla vähän pienimmistä jutuista ja ne riittävät tuomaan nautintoa. Hienoa nähdä nuorten pelaajien onnistumisia, Niinimäen taitotaso, muutaman kovan paluumuuttajan pelaamista etc. Voitot isommista seuroista, ne on niitä tän hetken mestaruuksia. Jossain vaiheessa sitten palautetaan itse poikakin kotio.

 

[Roku]

Mites te muut, fantasioitteko koskaan miten joukkueenne mestaruus ratkeaa ja miten sitä juhlitaan? Miten tärkeänä ylipäätään teille on unelma Suomen mestaruudesta?

Voi kuule, kyllä minä olen fantasioinut Lukon mestaruudesta paljon, en kylläkään enää 2000-luvulla niinkään mutta keväällä -95 pidin ihan salettina sitä että Lukko ja Jokerit pelaa kovan finaalisarjan keskenään jonka Lukko voittaisi 3-1 eli mestaruus ratkeaisi Äijänsuolla. Viimeinen peli päättyisi 4-1 mutta sitä en muista kuka siinä fantasiassani teki sen viimeisen maalin tyhjään Jokerien maaliin Lukon pelatessa alivoimalla. Varmaan joku Arkiomaan Tero tms.

Ja kyllähän minä tuota vieläkin joskus mietin että kuinka hulluksi sitä voisikaan vanha äijä tulla, jos se hetki vielä koittaisi että Lukko mestaruuden veisi. Varmaan hilluisin yötä myöten jossain rapakossa muiden samanlaisten kanssa ja aamulla arvaisin tautini syyn.

Unelma voitosta on todella tärkeä minulle. Ja voin ihan kirkkain silmin ja käsi ties missä paikassa vannoa että jos Lukko joskus voittaa mestaruuden ja pelaa sitä seuraavalla miten huonosti tahansa (vähän kuten TPS viime kaudella), niin minä en hauku kertaakaan Lukkoa sitä mestaruutta seuraavana kautena. En vaikka mikä tulisi, minä hakisin lohtua siitä edeltävän kauden mestaruudesta aina tappion tullen. "Me sentään voitettiin viime kaudella koko paska."

 

[Reilander]

Voi kuule, kyllä minä olen fantasioinut Lukon mestaruudesta paljon, en kylläkään enää 2000-luvulla niinkään mutta keväällä -95 pidin ihan salettina sitä että Lukko ja Jokerit pelaa kovan finaalisarjan keskenään jonka Lukko voittaisi 3-1 eli mestaruus ratkeaisi Äijänsuolla. Viimeinen peli päättyisi 4-1 mutta sitä en muista kuka siinä fantasiassani teki sen viimeisen maalin tyhjään Jokerien maaliin Lukon pelatessa alivoimalla. Varmaan joku Arkiomaan Tero tms.

Miksi OI miksi Lehdon piti loukkantua silloin? (Eiköst se sillon ollu?)
Aina sillon tällöin mielen valtaa niinkin vallattomat ajatukset, että Lukko pystyisi mestaruuden voittamaan. Olen mielessäni kelannut, mimmoista se vuonna 1963 oli. Isäni muistaa ihmetelleensä silloin ohiajavien autojen määrää, vaikkei ikinä mikään kiekkofani ole ollutkaan.
Sen olen päättänyt että kun Lukko ensi keväänä sen mestaruuden ottaa, niin vedän Lukon lipun viikoksi salkoon ja herkistelen sen alapuolella kera jalokahvin.

 

[teemu73]

Olihan tuo 2006 hopeakin jo niin kova juttu, että ei sitä oikein osaa kuvitella millaista olisi jos siitä vielä lyötäisiin pykälä paremmaksi. Silloin kyllä finaalisarjan ollessa 1-1, alkoi todella ajattelemaan, että voitetaankohan me sittenkin tää koko paska ja missäs sitten juhlitaan lauantaina ja kuinka pitkään.

1981 aloin kiekkoa seuraamaan, eli valitettavasti 1978 on mennyt minulta täysin ohi.

 

[Kettumainen]

Monasti olen tätä miettinyt, että miltä se viimeisen ottelun päätyttyä tuntuisi. Alkaisikohan iso mies itkeä?

Jotenkin sitä on niin parkkiintunut ja epäuskoinen, että näinköhän sitä koskaan. Suurimpana pelkona persiissä on, että suomalaiset tykästyy siivottomuuteen -> RTK konkurssiin -> Lukko Mestikseen. Tämän vuoksi kannattaisi nyt takoa kun rauta on kuuma; realisoida koko omaisuus viimeistä latia myöten ja ostaa maailmasta kaikki huippupelaajat vain yhtä kautta varten. Tuomarit kaupan päälle, ettei jää epäselväksi.

Se yksi mulle oikeastaan riittäisi, kun ei ole paljoon tottunut.

 

[Pavlovin Koira]

Otos toki tässä vaiheessa pieni mutta onko tosiaan niin, että Raumalla haaveillaan mestaruudesta mutta Kuopiossa ei? Ja tuskin palstan padoistakaan moni on mestaruutta ollut juhlimasssa.

 

[Individual]

Näin SaiPan kannattaja tulee välillä mieleen, että olisiko HPK:n menestyskautena 2005-2006 ollut saumaa mennä mestaruuteen asti JOS iso punainen kissa olisi kaatunut. Noh, jossittelu on turhaa ja IFK oli parempi voitoin 4-2. Mennee varmasti vielä aika kauan ennen kuin SaiPa taistelee finaaleissa. Ainoa mikä lohduttaa on se, että iso budjetti ei automaattisesti takaa menestystä ja Kärppien riemukulun jälkeen ei näköpiirissä ole dynastiaa (ehkä).

 

[Rommeli]

Jokunen niin sanottu läheltä piti -tilanne on tullut näin Lukon kannattajana nähtyä.

Ensimmäinen yritys vuonna 1988 päättyi Jutiloiden ja Ojasten (muista nyt puhumattakaan) ylivoimaan komean kauden vetänyttä Lukkoa vastaan. Kaatuihan tuossa matkalla heti kärkeen ylivoimaisella esityksellä runkosarjan voittanut Ilves näytöslukemin 0-3. Tapparaa (mielestäni kenties liigahistorian kovin nippu) vastaan ei Lukolla kuitenkaan ensimmäistä "vahinkoa" lukuun ottamatta ollut mitään saumaa. Tappara siis mestariksi voitoin 4-1.

Seuraava vakavasti otettava yritys oli vuonna 95, jolloin Lukon piti viedä junnupitoista TPS:ää selvin numeroin, mutta koko sarjan käännekohdaksi muodostui kauden tulokaan Joni Lehdon ja TPS:n Kari Harilan harmittomalta näyttänyt törmäys, jonka seurauksena Lehdon kausi (ja noususs oleva ura) oli paketissa. Erittäin jännittävien vaiheiden jälkeen Lukon osana oli pronssiottelu, joka ei tuntunut ketään Lukon pelaajaa kiinnostavan ollekaan. Ässät vei siis pronssin kenties kovimman (suhteutettuna muihin liigajoukkueisiin) koskaan näkemäni Lukko-rosterin edestä.

Kausi 95-96 noudatti pääpiirteittäin samaa kaavaa edellisen kanssa. Jälleen kerran junnu-TPS vei finaalipaikan Lukolta, mutta tällä kertaa saatiin sentään HPK:n kustannuksella pronssia.

Kaudella 2004-05 Lukko pudotti erittäin nimivahvan IFK jopa näytöstyyliin, mutta kompastui sitten Kärppiin. Pronssiottelu hävittiin sitten edelliskauden puolivälieräsarjan kahdella maalinsiirrolla ratkaisseelle HPK:lle.

Kaudella 2010-11 oli jälleen edellytykset menestykseen, mutta tällä kertaa kohtaloksi koitui upeat pudotuspelit pelannut IFK, joka sai Lukko-sarjaa lukuun ottamatta majailla koko ajan kotonaan. Joka tapauksessa kyseinen poppoo marssi loppujen lopuksi (selvitettyään Jokerit) lähes näytöstyyliin ansaittuun mestaruuteen. Lukko sentään sai pronssia JYPin kustannuksella.

 

[Eino_Mies]

Isävainaa aikoinaan meikäläiselle jutteli sitä, miten hän 16-vuotiaana näki Lukon juhlivan Suomen mestaruutta. Poikansa hän vei Äijänsuolle ensimmäisen kerran joskus 70-80 lukujen taitteessa, mutta empä olisi uskonut, että vielä 30 vuotta myöhemmin joutuu sitä toista mestaruutta odottamaan. Toivottavasti vielä minun elinaikani saan olla sitä todistamassa.

Kuten muutamat muut Lukko-kirjottajat ovat jo maininneet, kevät 1995 oli sellainen jolloin se mestaruus oli kaikkein lähimpänä. Siitäkin huolimatta että 1988 oltiin finaalissa.

 

[psychodad]

Lukon mestaruudesta haaveilen minakin, pidan sita varsin todennakoisena seuraavan 10 vuoden sisalla, ehka useampaan kertaankin. Mutta viela taytyy odottaa, ja raskasta se on kun itse ainakin haluaisin etta asian kanssa kiiruhdettaisiin!

 

[Lexaa]

KalPankaan kohdalla tuota playoff herkkua ei ole pahemmin saanut SM-Liigassa maistella. Joten muistelenpa tässä parin viime kauden tuloksia. Silloin pronssikeväänä kyllä edelleen mielen perukoissa kummittelee, mitä jos tuomarit olisivat tehneet työnsä ja hylänneet sen JYPin tasoitusmaalin selvänä paitsiona, koska uskoa oli että jos tuo peli olisi voitettu niin oltaisiin vielä noustu tosissaan taistelemaan mestaruudesta.

Sitä seuraavana vuonna HPK kyllä yllätti meidät housut kintuissa ja näenkin että tuona keväänä oli melkeinpä meidän tähän asti paras sauma voittaa kannu. KalPa on Suikkasen joukkuetta vastaan pelannut yleensä suht hyvin ja olisi laittanut varmasti kapuloita heidän rattaaseensa. Se jatkoaikatappio kotona ja hämeenlinnassa 2-0 ja 3-3 tilanteen valuminen käsistä kyllä tuottaa vieläkin painajaisia.

Viime kevät taas oli sellainen, että Lukko sarjan ollessa 2-0 meille, ajattelin että perhana tässähän marssitaan finaaliin, koska uskoa että HIFK välierässä olisi kaatunut oli paljonkin. Mutta se neljännen pelin kotitappio oli ehkä se isku vyön alle, koska Raumalla Lukko oli todella dominoiva ja ihmettelen edelleen kuopiolaista yleisöä kun ei saatu kuin ensimmäiseen peliin fanibussi lähtemään paikalle. Sakari Salmisen hetkellinen pimahdus sitten maksoi tuossa sarjassa ne loputkin toivon rippeet.

Playoffeihin pääsy on kuitenkin ollut monena keväänä jo mestaruus ja joku tuolla aikaisemmin totesikin että pienetkin asiat tuntuneet mestaruudelta. Mutta kerhokin aikoinaan puski pitkäjänteisesti pronssikerhosta lopulta mestaruuteen, ja usko siihen että KalPakin mestaruuden vie vielä tässä lähitulevaisuudessa on kova.

Mikään muu laji kuin jääkiekko ei pysty tarjoamaan näin suuria tunneskaaloja, on tämä kyllä sitten hieno laji!

 

[Roku]

Vuoden 1988 ensimmäistä finaalia olin jopa katsomassa Tampereen Hakametsässä kun olin silloin juuri armeijasta lomalla. Oli joku kuntsari pitämättä ja alunperin en edes ajatellut finaalin osuvan lomapäiville, mutta kun tilaisuus tuli niin mitäs siinä, ei kun matkaan vaan.

Vaikka Lukko tuon pelin voittikin niin se tuntui kuitenkin niin epätodelliselta unelta että sitä vaan odotti hetkeä jolloin herätys tulee. En minä ensimmäisen pelin voitosta huolimatta uskonut hetkeäkään siihen että Lukko pokaalin nostaisi, ja niinhän se pudotus sitten finaalisarjan kotiavauksessa tapahtuikin.

Eli kyllä se tuo -95 oli sitä aikaa kun Lukolla oli saumansa. Jokerien Waltteri Immoseltakin kysyttiin jossain vaiheessa välieriä että "kumman ottaisit mieluummin finaalivastustajaksi, Lukon vai Tepsin?" niin Immonen selitti ääni väristen että "Tepsin, kun niitä vastaan on totuttu pelaamaan ennenkin" kun pelkäsi Lukkoa niin pirusti jo etukäteen.

 

[scholl]

Koen, että minua estettiin kokemasta joukkueen kultaa. KGB:n tyyliin minut hiljennettiin täältä, koska tiesin liikaa, kuinka ottelusarjat tulevat päättymään. Jouduin siis jonkinlaiseksi kidutuksen uhriksi. Sitten kun olin laskenut, että menee vähintään 5 otteluun niin voin lähteä reissuun ja tulla takaisin kesken finaaleiden niin kuitenkin Blues hävisi lumierin, joten kun laskeuduin maahan niin kännykästä sitten selvisi, että mestaruus on tullut. Sen jälkeen ajoin kiireenvilkkaa keskustaan, mutta missään ei ollut juhlia. Keskusta oli täysin tyhjä, ei mitään ihmisiä missään. No lähdin jatkamaan siitä sitten matkaa ja kun pääsin ohitse Siljan terminaalin Tehtaankadulle niin poliisi toki minut pysäytti ja puhallutti. Olin se suurin terroristi sinä iltana autoillessani tyhjillä kaduilla, sen sijaan mestaruusjuhlia IFK:n kannattajat eivät malttaneet järjestää. Meni siis vähän ohi koko homma. Sen jälkeen olen yrittänyt innokkaasti ostaa mestaruuslippiksiä ja muuta sälää Stockmannilta ja urheilukaupoista, mutta ei ole myynnissä. Halutaan ikäänkuin unohtaa, että on jotain voitettu. Kaiken lisäksi palkattu Paskansyöjä tuhoamaan kaiken merkin jäällä siitä, että pärjättiin.

Tosin 1998 oli onneksi vähän eri meininki. Sen koin jossain mielessä, mutta aikaa on mennyt liian paljon, joten katson sen osittain unohdetuksi.

 

[TPS4ever]

Eli kyllä se tuo -95 oli sitä aikaa kun Lukolla oli saumansa. Jokerien Waltteri Immoseltakin kysyttiin jossain vaiheessa välieriä että "kumman ottaisit mieluummin finaalivastustajaksi, Lukon vai Tepsin?" niin Immonen selitti ääni väristen että "Tepsin, kun niitä vastaan on totuttu pelaamaan ennenkin" kun pelkäsi Lukkoa niin pirusti jo etukäteen.

Lukolla oli kyllä -95 todella kova nippu. Varsinkin hyökkäyspäässä oli tulivoimaa ja ykkösnyrkki kovaa luokkaa. Eikös siellä ollut ykkönen Peltola-Riihijärvi-Arkiomaa ja pakkeina Lehto-Porkka? Sitten Rousson maalissa. Hyökkäyksestä löytyi Lönnbergiä, Torkkia ja Luovia. Pakistoa en kovin hyvin muista, mutta sen, että Porkka ja Lehto pelasivat todella isoja minuutteja. Olin katsomassa paikan päällä ensimmäistä Lukon voittoon päättynyttä Turun peliä ja muistaakseni myös jälkimmäistä. Tiukkoja vääntöjä olivat ja varmaan tepsin tiukimpia sarjoja koskaan playoffeissa. Ekassa Turun pelissä Torkki ratkoi pelin viimeisellä minuutilla heti TPS:n tasoituksen perään.

 

[Rademoottori]

Suomenmestaruus... Kanada-malja... mestaruusjuhlat... tämä ei nyt oikein valkene mulle. -Välierät?...Mitä ihmettä ne sellaiset ovat?
Ahaa! Nyt tajusin, että olenhan minä kokenut välierät silloin kun Namika Laht... Ei kun laji oli väärä. No, voittihan Reipas ja Kuusysikin kult... Ei, ei näitä tähän keskusteluun.

Viestiketjun avaaja Pavlovin Koira peräänkuulutti muitakin mestaruutta vaille jääneitä kannattajia keskustelemaan. Joo, siis tällä palstalla jokainen kirjoittaja on kokenut ainakin jonkinlaista mitalijuhlaa ja hekumaa SM-liigajääkiekossa ja siksi hädin tuskin edes kehtaan tänne kirjoitella. Kovin ohuet ovat olleet siltä osin historiankirjat lahtelaisittain ja siksi koen vaikeaksi kuvitella jotakin, mikä menee puolivälieristä eteenpäin, sillä niistäkin matka vaikuttaa sangen pitkältä mitaliotteluihin. Nolottaa myöntää sekin, että tippa oli silmäkulmassa niinkin vaivaisesta asiasta, kuin keväällä 2008 saavutetusta noususta esipleijareista puolivälieriin TPS:n kustannuksella ja vuotta myöhemmin Ilveksen kustannuksella.

Helpotti, sain ripittäytyä naurettavasta nyyhkyilystäni.

 

[Rommeli]

Lukolla oli kyllä -95 todella kova nippu. Varsinkin hyökkäyspäässä oli tulivoimaa ja ykkösnyrkki kovaa luokkaa. Eikös siellä ollut ykkönen Peltola-Riihijärvi-Arkiomaa ja pakkeina Lehto-Porkka? Sitten Rousson maalissa. Hyökkäyksestä löytyi Lönnbergiä, Torkkia ja Luovia. Pakistoa en kovin hyvin muista, mutta sen, että Porkka ja Lehto pelasivat todella isoja minuutteja..

Lienee myös syytä mainita nimet Kuusisto, Tuulola, Salo, Saarela, Sahlstedt, Friman ja Yli-Mäenpää. Kyseisellä kaudella Lukon ketjut olivat muistaakseni jotain seuraavaa:

Torkki - Sahlstedt - Arkiomaa
Kuusisto - Yli-Mäenpää

Saarela - Lönnberg - Riihijärvi
Lehto - Salo

Kyseisellä kaudella eräs maajoukkuestatuksella joukkueeseen tullut Tuulola joutui tosisaan taistelemaan peliajasta joukkueessa.