Vihdoin sain jonoteltua viimeisen Stieg Larssonin kirjastosta. Aika ovelasti on `Pilvilinnan´julkaisua pokkarina venytetty, joten melkein vuoden tauko taisi tulla 2. ensimmäisen osan jälkeen. En ole viitsinyt kovakantista pehmeiden jatkoksi ostaa ja lopulta oli pakko tilata kirjastosta. Siinä välissä luin kaikki Nesbot(ja tietysti paljon muutakin).
Trilogian viimeinen osa on köykäisin, mutta tietysti hyvä. Näistä kahdesta Nesbo on parempi. Molempiin naapurimaalaisiin verrattuna kaikki suomalaiset dekkarit ovat alakoulun ainekirjoitustasoa. Jokinen, Ropponen, Sipilä...sujuvaa sinänsä, mutta kronologinen juonenkuljetus ja paikoin ontuva dialogi ovat aika alkeellisia mainittuihin pohjoismaisiin kollegoihin verrattuna. Tietysti nämäkin on luettu pl. Sipilän uusin. Yhden Vareksen kokeilin, kauheata kuraa- kukahan niitäkin lukee?
Pohjoismaiseksi voinee laskea myös Suomessa asuvan Jim Thompsonin( älä sekoita klassiseen täyskaimaansa). Jos pidät kovista kansainvälisistä kuvioista niin tsekkaa.
Vielä yleishuomio nykydekkareista. Ennen dekkarit piti lukea loppuun saakka, jotta murhaaja varmistui. Nykyisin monesta kirjasta voi melko huoletta vain nopeasti selailla 30-40 viimeistä sivua. Jutun juju on jo käytännössä ratkennut, mutta vielä pitää mukaan ympätä päähenkilön ja hänen läheistensä taistelut ja selviämiset tappajien kanssa, helvetinkoneen purku viime hetkellä ja maailman pelastaminen.