Keskustelua pohjoismaisista rikoselokuvista, -sarjoista ja -kirjoista

[Datsun]

Tänne me laitamme asioita suomalaisista, ruotsalaisista, norjalaisista, tanskalaisista ja islantilaisista(?) rikoselokuvista, -sarjoista ja -kirjoista.

Mieluiten tosiaan luen ja katson suomalaisia tekeleitä. Mulle putoaa erittäin hyvin oikeastaan kaikki suomalainen, ensimmäisenä mieleeni tulevat nyt ainakin Mäen, Ropposen, Joensuun ja Remeksen teokset. Tv- ja elokuvapuolella tarjonta on valitettavan ohutta, onko Raidin jälkeen tullutkaan montakaan mieleenpainuvaa rikossarjaa? Joku erinomainen Harjunpää-sarja tuli muutama vuosi sitten (Harjunpää ja rakkauden nälkä)? OK, Kylmäverisesti sinun oli aivan mahtava sarja kyllä. Uusintana nytkin pyörivä Maria Kallio-sarja tuli aikanaan katsottua, mutta ei uusintakierros jaksanut sytyttää ollenkaan. Ehkä Minna Haapkylä ei ollut ihan nappivalinta päärooliin, mene ja tiedä.

Mutta entäs ruotsalaiset? Aika paljon tulee luettua ruotsalaistakin rikoskirjaa. Mankellia, Edwardsonia ja Sjöwall & Wahlöö:ta tietty enimmäkseen. Ehkä kirjapuolella valitsen kuitenkin ennemmin suomalaisen kuin ruotsalaisen.
Entäs tv & elokuva? Tänäänkin Nelonen näyttää taas Beck-elokuvan, tiistaisin FST laittaa ulos Wallander-uusintoja ja näistä minä pidän kyllä kovasti. FST on muutenkin kunnostautunut ruotsalaisten dekkarien näyttäjänä, siitä iso kiitos!
Canal + näytti talvella kaikki(?) Irene Huss-elokuvat jotka eivät ihan yllämainittujen tasolle päässeet. Myös Van Veeteren-elokuvista puuttui se jokin, tulihan ne silti katsottua kaikki. Mutta kyllä ruotsalaiset tämän homman osaavat, kuvaus ja toteutus on huippuluokkaa.

Norjalainen rikoskirjallisuus on jäänyt itselleni aikaisemmin ihan vieraaksi, mutta nyt aloitin Jo Nesbo-nimisen tyypin esikoisteoksen Lepakkomies. Ihan lupaavalta vaikuttaa - kirja on voittanut näköjään Pohjoismaiden parhaalle rikoskirjalle annettavan Lasiavain-palkinnon.
Elokuvapuolella pidin kovasti Canal+:n esittämistä Varg Veum-elokuvista. Nämä olivatkin ilmeisen suosittuja koska ymmärtääkseni niitä alettiin kuvaamaan kovalla tohinalla lisää. Noh, laatuhan siinä pakkaa kärsimään kun nopeasti tehdään, saapa nähdä.

Tanskalaisesta rikoskirjallisuudesta ei mulla ole mitään käsitystä, ja telkkarin puolelta muistan hämärästi jonkun sarjan FST:ltä jossa pääosassa oli joku naispoliisi. Nimi ei kuitenkaan tarttunut mieleeni.

Mutta mitä tapahtuu Islannissa? Muistaakseni islantilaiset olivat maailman eniten lukemista harrastava kansa? Oliko näin? Muistaako joku lukeneensa jonkun islantilaisen veijarin tekemää rikoskirjallisuutta? Entäs tv/elokuvapuoli? Mysteeri.


Nämä ulkomuistista ja häthätää kyhättynä. Rikos kannattaa!

 

[Niilo]

Itse on kyllä tullut katseltua noita Beck -elokuvia ja täytyy kyllä tunnustaa, että ruotsalaiset osaavat tehdä näitä. Oikeasti hyviä elokuvia. Kannattaa katsoa.

Suomalaisista rikoskirjoista on tullut luettua Seppo Jokisen kirjoittamat kirjat, Komisaario Koskinen. Itse olen tykännyt niistä ja suosittelen kyllä muillekkin. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat Tampereelle ja sen ympäristöön. Yksi kirja tosin sijoittuu Kreikan saaristoon. Kirjat kannattaa ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä sillä tietyt henkilöihin liittyvät asiat etenevät kirjoissa. Kirjastosta kannattaa etsiskellä noita kirjoja

 

[Tuke]

Hamilton sarjat

Olen tässä jo pitkään odotellut, että Ruotsalaisiin Hamilton tv-sarjojen DVD-bokseihin saataisiin suomalaiset tekstit. Ensin oli pitkä odotus, että ne sarjat yleensä saatiin DVD:lle ja sitten pettymys oli kauhea kun ne tulivat ilman suomenkielisiä tekstejä. Ruotsin kieli on kuitenkin niin ruosteessa, että ihan sujuva katsominen ei ilman tekstejä onnistu. Laitoin Sandrewllekin tässä parin vuoden aikana pari postia asiasta, mutta mitään vastausta ei ole tullut - tai boksia kunnon teksteillä.

 

[Evil]

Mutta entäs ruotsalaiset? Aika paljon tulee luettua ruotsalaistakin rikoskirjaa. Mankellia, Edwardsonia ja Sjöwall & Wahlöö:ta tietty enimmäkseen.

Edwardsonin Winter-kirjat ovat kyllä hyviä. Yleistunnelmaltaan muistuttavat mielestäni Joensuun Harjunpää-opuksia, vaikkakin päähenkilö on ihan toista maata. Jazzia diggaileva rikas snobi ei oikein vastaa suomalaista käsitystä poliisista, jonka tulee olla ellei ihan juoppo, niin ainakin monenlaisissa ongelmissa painiskeleva tyyppi.

Muuten en nuita ruotsalaisia ole lueskellut, pakko tunnustaa. En edes yhtään Mankellia.

Raid-sarja oli kova juttu aikanaan. Katselin sittemmin dvd:ltä uudelleen, ja olihan siinä se tietty tenho yhä. Elokuva ei sitten ollutkaan ihan yhtä hyvä - ihan OK kuitenkin. Nykäsen Raid-kirjoista ollaan kyllä tultu aika etäälle, mutta se lienee Auteurin oikeus. Vaikka eikös Nykänen itse väsännyt käsistä kuitenkin?

Mauri Sariola ja Susikoski voisivat ansaita vaikka oman ketjunsa!

 

[Datsun]

Mauri Sariola ja Susikoski voisivat ansaita vaikka oman ketjunsa!

Oot kyllä ihan oikeassa! Olen käsittääkseni lukenut kaikki Susikosket, ovat jollakin riemastuttavalla tavalla nerokkaita. Mahtaiskos tänä kesänä olla aika käydä kotikunnan kirjastosta kantamassa aika läjä Sariolaa - sataa kumminkin koko ajan ja lukeminen kannattaa aina. Osa noista on niin lyhyitäkin että niitä vetää pari-kolme helposti yhden päivän aikana.

 

[jesse72]

Ruotsalaisen Jens Lapiduksen esikoisdekkari Rahalla Saa, kannattaa myös lukea. Kirja sijoittuu Tukholman alamaailmaan ja sitä seurataan kolmen eri henkilön näkökulmasta. Hemmetin hyvä teos, jolle on tulossa jatkoa ja kait tästä ollaan lefaakin väsäämässä.

Martin Beck- sarjaa kannattaa lukea myös kirjoina. Hienoa kuvausta 60-70 taitteen Ruotsista. Kirjoittajina Per Wahlöö ja Maj Sjöwall.

 

[tommy36]

Stieg Larsson...

Kyllähän osasi ukko yllättää ehkä parhaimmalla trilogialla, jota olen lukenut, mitä siis tulee dekkari-/rikoskirjallisuuteen. Tuoreen tuntuiset henkilöt, ja varsin vaikuttava henkilögalleriakin. Käsittämättömän hienosti osaa rakentaa juonet samanaikaisia tapahtumia taiten kuljettaen. Ja vieläpä ilman, että lukija tippuu hetkeksikään kärryiltä.

Kaikki kolme kirjaa tuollaisia n 700 sivuisia, ja hetkeksikään ei pitkästy! OKei, ainakaan minä en pitkästynyt.

Suosittelen. Ja lisäksi ensimmäisestä kirjasta on jo julkaistu elokuvakin, Män som hatar kvinnor, joka on saanut hyvät arvostelut, mutta ainakin omasta mielestäni oikoi muutamia kirjan oleellisia kohtia ei toivomallani tavalla, kuten usein käy. Siltikin mielestäni hyvä elokuva, ja varsinkin Noomi Rapace tekee kohtuu roolin Lisbeth Salanderina!

Ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, tai jotka eivät ole niin kriittisiä kuin minä. Eittämättä nauttivat myös elokuvastakin!

Mukava ois kuulla muidenkin mielipiteitä!

 

[Siivu]

Kyllähän osasi ukko yllättää ehkä parhaimmalla trilogialla, jota olen lukenut, mitä siis tulee dekkari-/rikoskirjallisuuteen. Tuoreen tuntuiset henkilöt, ja varsin vaikuttava henkilögalleriakin. Käsittämättömän hienosti osaa rakentaa juonet samanaikaisia tapahtumia taiten kuljettaen. Ja vieläpä ilman, että lukija tippuu hetkeksikään kärryiltä.

Kaikki kolme kirjaa tuollaisia n 700 sivuisia, ja hetkeksikään ei pitkästy! OKei, ainakaan minä en pitkästynyt.

Mukava ois kuulla muidenkin mielipiteitä!

Stieg Larssonin Millennium-trilogian ylistykseen on helppo yhtyä, vaikka viimeinen osa vielä kesken onkin. Nousee Mankellin mainion Wallander sarjan rinnalle heittämällä ja on parasta rikoskirjallisuutta, mitä on pitkään aikaan käsiin osunut.

tommy36 hienosti jo sarjaa kuvailikin, mutta lisään vielä, että tämä on hahmoiltaan ja tapahtumiltaan jotenkin paljon modernimpaa rikoskirjallisuutta, kuin mihin on saanut tottua. Pienenä miinuksena tarinat menevät ehkä pikkuisen överiksi muutamissa kohdissa.

Datsunin kohtuu kattavasta avausviestistä on pakko mainita erikseen norjalainen Jo Nesbø. Kaverin Harry Hole -sarja päähenkilön dokuputkinee kolisee ainakin minuun aivan täysillä. Nesbøn juonenrakennus ja kerronta ovat myös nappikamaa.

Kotimaisia en ole liikaa läpi vielä kahlannut, mutta Remeksen poikkeuksetta helvetisti yliampuville kirjoille en enää jaksa lämmetä. Kaipaan kirjoihin edes kohtuullista realismia, pienet räikeydet toki sallitaan, mutta Remes vetää kaiken niin pitkälti yli, että minun lukuintoni hiipuu siihen.

Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaan olen tutustunut kahden kirjan verran ja vaikka kirjat ovat melko lyhyitä ja juonikuviot ehkä turhan mutkattomia, niin Sipilä saa kovasti plussaa poliisimaailman tarkasta kuvauksesta.

 

[lintu]

On vain yksi Gunvald Larsson ja vain yksi Beck. Paras. Sarja. Ikinä.

Aivan mahtavia roolihahmoja ja hienoja näyttelijäsuorituksia. Erinomainen käsikirjoitus ja hieno ohjaus. Voiko muuta enää toivoakaan? Milloin suomessa jotain edes etäisesti samantasoista?

 

[mekabyte]

Olen tässä jo pitkään odotellut, että Ruotsalaisiin Hamilton tv-sarjojen DVD-bokseihin saataisiin suomalaiset tekstit. Ensin oli pitkä odotus, että ne sarjat yleensä saatiin DVD:lle ja sitten pettymys oli kauhea kun ne tulivat ilman suomenkielisiä tekstejä.

Täällä ilmoittautuu myös yksi Goq Rouge fani. Esim Fiendes fiende ( Ulkoisen vaaran uhatessa ) oli todella loistava minisarja hyvillä näyttelijöillä varustettuna. Beck sarjan fanitkin luultavasti pitäisivät Peter Haberin näyttelemästä Hamiltonista. Se viimeisin jenkkityylinen Hamilton leffa oli valitettavasti aika kuraa verrattuna noihin aikaisempiin tekeleisiin.

Wallander leffat aiheuttavat itsellä kaksijakoisen fiiliksen, sillä vaikka Krister Henriksson on hyvä näyttelijä, niin minulle on vain yksi Kurt Wallander ja se on se ylipäinoinen ja raskasmielinen Kurt jota Rolf Lassgård näyttelee. Ne minisarjat toimii mulle muutenkin paremmin kuin nämä elokuvasovitukset. Ennen Routaa piti lopettaa kesken kun alkoi se oikominen ja juonen vääntely alkoi kyrsimään niin pahasti. Toki olin lukenut kirjan vähän ennen elokuvan katsomista, mikä varmaan vaikutti liikaa.

 

[kalle]

Karin Fossum

Norjalaisista dekkareista puheen ollen, suosittelen ehdottomasti Karin Fossumia. Itselläni oli kovia ennakkoluuloja hänen kirjojaan vastaan, koska aiemmat kokemukset naisdekkarikirjailijoista ovat olleet lähes aina pettymyksiä.
Kirjat eivät ole varsinaisia "rikoskirjoja", ainakaan kaikki, mutta tarinoita Fossum osaa kirjoittaa.

 

[kovalev]

Mankelia luetaan.
Haberin aikaiset Beckit ja Henrikssonin Wallanderit on tallennettu jo edellisillä esityskierroksilla.
Uppoaa meikäläiseen kuomattavasti paremmin kuin CSI:t ym.

Se lihavampi Wallander on kyllä parempi. Niitä näytetään aina joskus FST:llä.
Beckiä on esittänyt kai about 10 eri tyyppiä, ja elokuvia tehty jostain 60-luvulta lähtien.

 

[Taitopelaaja]

Beck-elokuvat ovat kyllä mainio lisä Nelosen viikkotarjontaan. Hyviä tarinoita ja hyviä roolihahmoja, joten mitäpä muuta sitä voisi toivoa. Wallandereita ei ole tullut niinkään katsottua, mutta pitäisi ottaa asiaksi joskus katsella enemmän niitäkin.

Suomesta ei ole koskaan tullut mitään lähellekään näin hyvää, mitä länsinaapurin puolelta tarjoillaan.

 

[Niilo]

On vain yksi Gunvald Larsson ja vain yksi Beck. Paras. Sarja. Ikinä.

Kyllä tuo Gunvald on ehdottomasti Beck -elokuvien paras hahmo. Eilenkin oli taas totutusti iskussa ja ikävä vahinko kävi sille kuulusteltavalle kun sattui lyömään päänsä seinään =)

Beck-elokuvat ovat kyllä mainio lisä Nelosen viikkotarjontaan. Hyviä tarinoita ja hyviä roolihahmoja, joten mitäpä muuta sitä voisi toivoa. Wallandereita ei ole tullut niinkään katsottua, mutta pitäisi ottaa asiaksi joskus katsella enemmän niitäkin.

Suomesta ei ole koskaan tullut mitään lähellekään näin hyvää, mitä länsinaapurin puolelta tarjoillaan.

Ja mikä parasta, elokuvat tulevat vielä ihan ihmisten aikaan kun alkaa 22.00. Hyvin jaksaa katsoa illalla vaikka olisi aamulla töihin meno.

Sivuutetaan vähän asiaa, Katsokaapas tänään Komisaario Montalbano TV2 n. 22.30. Loistava Italialainen sarja joka sijoittuu Sisiliaan.

 

[Eddie]

Wallander leffat aiheuttavat itsellä kaksijakoisen fiiliksen, sillä vaikka Krister Henriksson on hyvä näyttelijä, niin minulle on vain yksi Kurt Wallander ja se on se ylipäinoinen ja raskasmielinen Kurt jota Rolf Lassgård näyttelee. Ne minisarjat toimii mulle muutenkin paremmin kuin nämä elokuvasovitukset. Ennen Routaa piti lopettaa kesken kun alkoi se oikominen ja juonen vääntely alkoi kyrsimään niin pahasti. Toki olin lukenut kirjan vähän ennen elokuvan katsomista, mikä varmaan vaikutti liikaa.

´
Täysin sama. Olin lukenut pari kirjaa ennen kuin näin yhtäkään minisarjaa ja ajattelin heti, että onpa todella osunut valinta Wallanderiksi. Tuollaiseksi minä sen kuvittelinkin. Elokuvaversioita odottelin todella innolla ja en perehtynyt yhtään näyttelijävalintoihin ja voi sitä pettymystä, kun Kurtia näytteleekin joku totinen kukkakeppi, joka ei edes etäisesti muistuta Wallanderista luomaa kuvaani. Siksipä nämä elokuvat ovatkin jääneet suurimmaksi osaksi katsomatta. Siinä kun nyt ei vaan ole Wallander pääosassa vaan joku sijaisnäyttelijä. Ennen Routaa leffasta jäi juurikin samat aatokset. Tuli mieleen, että onpa juosten kustu elokuva, joka ei juuri kirjaa kunnioita. Tieten, jos leffan katsoo lukematta kirjaa niin ehkä se tuntus jopa hyvältä. Mutta nyt kaksikin tähteä on liikaa.

Tähän Stieg Larssonin trilogiaan pitänee alkaa perehtymään.

 

[kovalev]

´Ennen Routaa leffasta jäi juurikin samat aatokset. Tuli mieleen, että onpa juosten kustu elokuva, joka ei juuri kirjaa kunnioita. Tieten, jos leffan katsoo lukematta kirjaa niin ehkä se tuntus jopa hyvältä. Mutta nyt kaksikin tähteä on liikaa.

Täytyy myöntää, että ei elokuva kunniaksi kirjalle ole, mutta harvoinpa vajaan puolentoista tunnin elokuva monen sadan sivun romaanille on.

Tästä ensimmäisestä Larsson-kirjojen elokuvastakin haistoi, vaikken ole kirjaa vielä lukenut, että kovaa, kovaa karsintaa on jouduttu tekemään, vaikka leffa oli kohtalaisen pitkä.
Ihan kelpo elokuva silti.

 

[tommy36]

Montalbanosta vielä vähän..

Sivuutetaan vähän asiaa, Katsokaapas tänään Komisaario Montalbano TV2 n. 22.30. Loistava Italialainen sarja joka sijoittuu Sisiliaan.

Anteeksi, että tänne ketjuun työnnän myös sivusta, mutta jos jollain olisi olemassa tallenettuina nuo Montalbanot, niiin voisitko nekata vaikkapa yv:llä tietoa asiasta, sillä on osoittautunut mahdottomaksi saada tätä laatutuotetta DVD:lle suomisubeilla! Kirjatkin ovat muuten aivan loistavia, ja tässä sarjassa on ehä parhaiten koskaan ikinä missään saatu kirjat siirettyä tunnelmineen ja huumoreineen elokuviksi!

Itsekin muuten tykkään eniten juurikin Lassgårdista Wallanderina. Ja olihan tuostakin sarjasta pari tehty jo elokuvamaisemmin. Sillä ainakin tuon sarjan ensimmäisiin kuuluva neliosainen tarina oli henkilöhahmoineen jo tahattomankin koominen. Se stoori jossa kuononsa punaiseksi maalaileva jäppinen tappoi niitä siskoansa kiusanneita äijänköriläitä! SIttemin tuotanto parani merkittävästikin, ja viimeksi tehdyt ovat joa todellakin huippuluokkaa. Ja kuten jo useampikin totesi, koskahan suomessa nähdään edes lähelle samaatasoa yltäviä tuotantoja. Hamiltonitkin saisi tulla uusintakierrokselle!

 

[rpeez]

´
Tähän Stieg Larssonin trilogiaan pitänee alkaa perehtymään.

Kyllä, suosittelen tätä kaikille. Aivan huikea trilogia. Ja niille, jotka pelkäävät kirjoja voi silti suositella tätä, eivät ole raskasta kamaa, päinvastoin. Itse ajattelin monesti niitä lukiessa, että ihankuin katsoisi toimintaelokuvaa.
Itse luin trilogian noin 1700 sivua suht putkeen. Ne on itse asiassa pakko lukea kaikki koska ovat jatkoa edelliselle:
1.Miehet jotka vihaavat naisia
2.Tyttö joka leikki tulella
3.Pilvilinna joka romahti

Pidän Beckeistä ja Wallandereista, mutta tuo Stieg Larsson trilogia on jotain muuta, pärähdyttävä kokemus. Kirkkainpana tähtenä tämä roolihahmo Lisbeth Salander.

Eräs asia joka pistää silmään ruotsalaisissa sarjoissa ja kirjoissa, ja jopa hieman häiritsee meikäläistä, on ruotsalaisten mieltymys sadismiin ja muutenkin tosi ikäviin tapahtumiin kuten lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Oletteko kiinnittäneet samaan huomiota?

 

[tommy36]

Eräs asia joka pistää silmään ruotsalaisissa sarjoissa ja kirjoissa, ja jopa hieman häiritsee meikäläistä, on ruotsalaisten mieltymys sadismiin ja muutenkin tosi ikäviin tapahtumiin kuten lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Oletteko kiinnittäneet samaan huomiota?

Uskaltavat vain suomalaisia rohkeammin puuttua erilaisiin sosiaalisiin kieroutumiin! Ruotsalaisilla tuntuu olevan suomalaisia kehttyneempi sosiaalinen omatunto, josta esimerkkinä vaikkapa viimeaikaiset tapahtumat pirate bayn ympärillä ja piraattiliiton vahva nousu ruotsin jo kohta toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Eivät lakaise siis kaikkia epäkohtia maton alle niinkuin useimmat suomalaiset, vaan pistävät hanttiin!

Stieg Larssoninkin kirjoissa silmiinpistävää on hänen tapansa tarkastella yhteiskuntaa, ja ruotia sen epäkohtia tuonne teokseensa kätkeytyen, vaikka juonet ovatkin hetkittäin todella korkealentoisia ja joku kriitikko haluaa varmaankin sanoa, että epärealistisiakin!

Tämä tulee erittäin hyvin esiin juurikin Lisbeth Salanderin oikeudentajussa, joka toimii täysin yhteiskunnan sääntöjen ja lakien ulkopuolella, (mutta loogisesti), koska yhteiskunta sallii välillä niin uskomattomia yksityisyyden raiskauksia ettei tosikaan! Eikä paljoa huonommin pärjää tässä suhteessa toinenkaan päähenkilö eli Mikael Blomqvistkaan! : )
Mikä hauskinta lukijan kannalta, niin mieleen jää vieläpä kolkuttamaan ajatus, että hyvin tehty!

Jotain kai Larssoninkin elämänkatomuksesta kertoo, että oli testamenttaamassa omaisuutensa jonnekin puolueeseensa tai järjestöönsä. En nyt jaksanut etsiä uudestaan tuota ykstyiskohtaa. Mutta allekirjoituksen puututtua tehdystä testamentista veli ja isä ovat vinkuneet koko omaisuuden (n. 10 miljoonaa euroa muistaisin jostain lukeneeni) itselleen ja avopuoliso jäi lehdellä soittelemaan! Joten tuossa valossa ei se aina toimi sielläkään se omatunto, vaan ahneus se vie sielläkin voiton viime kädessä! Lisbet Salanderilla olisi töitä näiden kahden herran kanssa! ; )

Mutta yhtäkaikki, kuten lainaamani kirjoittajakin totesi, on kirjat luettava peräkkäin. Ja jos niistä yhtään pitää, mitä varmastikaan eivät kaikki tee, niin ne haluaakin lukea putkeen. Jopa neuroottisesti!

 

[Evil]

Ruotsalaisilla tuntuu olevan suomalaisia kehttyneempi sosiaalinen omatunto, josta esimerkkinä vaikkapa viimeaikaiset tapahtumat pirate bayn ympärillä ja piraattiliiton vahva nousu ruotsin jo kohta toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Eivät lakaise siis kaikkia epäkohtia maton alle niinkuin useimmat suomalaiset, vaan pistävät hanttiin!

Sen verran on pakko kysyä aiheen vierestä, että onko mielestäsi todellakin epäkohta, jos taiteilija saa työstään rahallisen korvauksen?

 

[tommy36]

Sen verran on pakko kysyä aiheen vierestä, että onko mielestäsi todellakin epäkohta, jos taiteilija saa työstään rahallisen korvauksen?

Ei toki, mutta miten ja minkäverran pitää korvata onkin sitten jo keskustelunarvoinen juttu. Mutta ei tällä palstalla. Avaa sille oma keskusteluryhmä, jos se kovin paljon nakertaa sinua.

Itsekin luovaa työtä tehneenä, en todellakaan pelkää sitävaihtoehtoa, että vanhakantaiset järjestelmät kaatuvat ja uudet rakennetaan tilalle. Nykyisenkaltaiset to-maksut eivät ole enää tätäpäivää, eivätkä puolusta paikkansa niiden perusteiden valossa, joiden vuoksi nuo lait aikoinaan luotiin.

Itse en kuulu myöskään niihin, joiden mielestä kaikki vanhat rakennuksetkaan pitäisi säilyttää ehdointahdoin, ja vain koska ne joskus ovat palvelleet hyvin. Esimerkkinä nyt vaikkapa olympiastadion!

Suotakoon minulle nyt anteeksi tämä offtopic tällä palstalla!

 

[Miguel]

Norjalainen rikoskirjallisuus on jäänyt itselleni aikaisemmin ihan vieraaksi, mutta nyt aloitin Jo Nesbo-nimisen tyypin esikoisteoksen Lepakkomies. Ihan lupaavalta vaikuttaa - kirja on voittanut näköjään Pohjoismaiden parhaalle rikoskirjalle annettavan Lasiavain-palkinnon.

Voi voi, kun tietäisit mitä on edessäsi. Lepakkomies on esikoiskirjailijan kelpo tuotos, mutta raakile. Seuraava eli Punarinta on parempi joskin asteen verran turhan koukeroinen. Sitten Suruton, Veritimantit ja Pelastaja ovatkin sellaista tykitystä, että huhhuh. Lumiukko on vielä lukematta. Jos sen hankin, pitää varata pari intensiivipäivää, sillä Nesbøn kirjoja ei hevillä käsistään laske kun kerran aloittaa.

Stieg Larssonin trilogia on huikea myös. Näiden kahden mestarin kesken en osaa paremmuutta sanoa. Nesbøn tyylistä tykkään hieman enemmän, mutta Larssonin trilogia oli draamankaareltaan niin täydellisyyttä hipova, että sitä on vaikea ohittaa. Kuinka niin monet juonen langanpätkät pystyykin pitämään hallitusti käsissään?

Toiseen ketjuun jo ammoin kirjoitinkin, että Millennium-trilogian avausfilmatisointi ei ollut huono muttei hyväkään. Eniten häiritsivät roolihahmot. Kalle Blomkvist oli laiskanpulskea perusjunttura. Erika Berger, sen vähän mitä esiintyi, vaikutti ihan perus-toimistobimbolta. Kirjoissa samat hahmot ovat veitsenterävän älykkäitä tyyppejä, joihin tuollainen perusruotsalainen huolettomuus ei sovi. Kaikkiaankin perusvire on liian valoisa ja tylyimmät kohtaukset (raiskaus jne.) päälleliimatun oloisia. Noomi Rapace sen sijaan oli Lisbeth Salanderina loistava ja pelasti paljon.

Huhujahan liikkuu, että Larssonin trilogiaan on olemassa neljännen osan käsikirjoitus, mutta mikään taho ei ole vahvistanut sen olemassaoloa. Meikäläinen voi hyvin uskoa sellaisen olemassaoloon, sillä yksi kiintoisa juonenpätkä on jätetty kolmannessakin osassa avoimeksi. Ovatkos muutkin huomanneet?

 

[Datsun]

Voi voi, kun tietäisit mitä on edessäsi. Lepakkomies on esikoiskirjailijan kelpo tuotos, mutta raakile. Seuraava eli Punarinta on parempi joskin asteen verran turhan koukeroinen. Sitten Suruton, Veritimantit ja Pelastaja ovatkin sellaista tykitystä, että huhhuh. Lumiukko on vielä lukematta. Jos sen hankin, pitää varata pari intensiivipäivää, sillä Nesbøn kirjoja ei hevillä käsistään laske kun kerran aloittaa.

Stieg Larssonin trilogia on huikea myös. Näiden kahden mestarin kesken en osaa paremmuutta sanoa. Nesbøn tyylistä tykkään hieman enemmän, mutta Larssonin trilogia oli draamankaareltaan niin täydellisyyttä hipova, että sitä on vaikea ohittaa. Kuinka niin monet juonen langanpätkät pystyykin pitämään hallitusti käsissään?

Näitä viestejä lukee kyllä mielellään! Uuu, odotan jo kovasti että pääsen kiinni tuohon Larssonin trilogiaan. Lisää vaan vesisadetta ja voikin hyvillä mielin jäädä sisälle möllöttämään hyvän kirjan kanssa. Onneksi tänä suvena ei järjestetä mitään massiivista urheilutapahtumaa että pitäisi joka päivä katsoa tuntikausia telkkaria.

 

[Länäri]

Itse olen ainakin tykännyt Wallander elokuvista. Sopivan jännittävää tavaraa. OT:na myös se on plussaa, että kyseiset leffat on esitetty parhaaseen katseluaikaan tv:stä.

En sitten tiedä miten eroavat kirjoista, mutta koska yhtään Wallander -kirjaa en ole lukenut, niin en lähde mitään arvailemaan.

 

[Patarouva]

Mutta mitä tapahtuu Islannissa? Muistaakseni islantilaiset olivat maailman eniten lukemista harrastava kansa? Oliko näin? Muistaako joku lukeneensa jonkun islantilaisen veijarin tekemää rikoskirjallisuutta? Entäs tv/elokuvapuoli? Mysteeri.
QUOTE]

Islantilaiselta Arnaldur Indridasonilta olen lukenut rikosromaanit: Räme, Haudanhiljaista, Ääni kuin enkelin ja Mies järvessä. Talvikaupunki on vielä lukematta. Näissä kirjoissa rikoksia ratkovien poliisien yksityiselämällä on oma sijansa tapahtumissa ja myös Islannin ominaispiirteet näyttäytyvät kerronnassa. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos pitää pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta.