En voi puhua kuin omasta puolestani, joten seuraavaa ei sovi liiaksi yleistää.
Jos yhdistää pitäisi, niin näkisin ehkä kaikkein parhaimpana kombinaationa OTM + KTK (siis kauppakorkean alempi tutkinto, mikä sitten nimeltään onkaan) tai KTM. Perustelu on tietysti se, että oikisopintojen jättäminen alempaan tutkintoon merkitsee useimpien vaihtoehtojen poissulkemista (Asianajo, tuomioistuinlaitos, oikeastaan jäljelle jäisi vain jokin in house -tyylinen juttu - tuskin sekään on faktisesti todennäköinen alemmalla tutkinnolla - ja alemmat hommat tuomioistuimissa). Ylempään kauppatieteelliseen tutkintoon ei sitten käsittääkseni ole sidottu niin suurta määrää spesifejä ammatteja (tilkkarin kai pitää olla KTM? En tiedä). Yhdistelmä olisi erinomainen esimerkiksi liike-elämään suuntautuvalle. Tietysti kaikkea voi opiskella itsekseenkin, mutta esimerkiksi laskentatoimea hyvin (paino sanalla hyvin) osaavaa juristia ei tule joka nurkalla vastaan. Erityisesti isot toimistot arvostavat tätä "toistakin" puolta - aika kulunut on ilmaisu siitä, että liikejuristin tulee ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa myös puhtaan juridisen näkökulman ulkopuolella. Mutta on siinä perääkin. Omaa kokemusta ei ole kauppisopinnoista, mutta töitä olen tehnyt isossa byroossa.
Valtiotieteellistä ja oikista en yhdistäisi. Lähes kaikkiin elämänalueisiin kohdistuu oikeudellista sääntelyä, ja oikiksessa pääsee kyllästymiseen asti tutustumaan myös tarkoituksenmukaisuusargumentointiin, esimerkkinä nyt vaikkapa lähes joka oppikirjassa kattavasti selostettavat lain esityöt, jotka siis ovat osa poliittista prosessia. Tämä perustuu osittain omaankin kokemukseen, mutta varmasti joku paremmin tietävä keksii hetkessä jonkin valtsikan aineen, joka on erilaista.
Vaatimustasosta näiden kolmen välillä en osaa sanoa, mutta yleinen mielipide omissa porukoissani on, että OTM on lähtökohtaisesti työläin, mutta myös muissa paikoissa saa paiskia yhtä lailla kovaa/paljon kovempaa, jos vain kasaa tutkintonsa haastavimpien pääaineiden ympärille. Klassinen esimerkki on kai se, että kauppiksen pääaineena rahoitus ja laskentatoimi ovat pahoja. Joku voi korjata, jos menee pieleen.
Opintojen rakenteesta sen verran, että oikiksessa sinun on käytävä hurja määrä pakollisia tenttejä. Tämä johtuu siitä, että OTM:lla on muodollinen pätevyys tuomarin virkaan (+auskultointi vaaditaan). Kansalaisen oikeusturva ei toteudu, jos tuomari sanoo, ettei ole oikein perehtynyt näihin rikosasioihin. Tämä on yhtäältä rasittava asia (ei ole kivaa tankata satoja sivuja vaikkapa hallintoprosessioikeutta), mutta toisaalta kasvattavaa ja kehittävää, monesti niiden yleisesti tylsiksi koettujen aineiden (velvoite-, esine- ja prosessioikeus, to name but a few) osaamisesta kehkeytyy se kysytty ammattitaito, ja toisaalta elämä ei ole aina hattaran syöntiä muutoinkaan.
Oikeastaan nyt vasta luin tuon DAFin linkittämän akavan paperin, ja sehän pitäisi kai olla pakollinen jokaiselle hakijalle. Sieltä selviää tuo valmistumisen jälkeinen leivän sivuun kiinni pääseminen. Onhan maailma sitten toki muuttunutkin.
Tuli liikaa kirjoitettua, mutta intohimoinen suhtautuminen selittyy sillä, että olin joskus samassa tilanteessa, ja valitsin "väärin" virheellisten tietojen valossa. Eli tutkinto ei ollut ollenkaan sitä, mitä odotin, mutta varhainen alan töiden aloittaminen pelasti tilanteen - loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta joka tapauksessa, jos olisin tuntenut kaikki asianhaarat, olisin ehkä valinnut toisin. Siksipä on hyvä kysyä ja tutkia. Itsestä tuntui aikanaan ettei kenestäkään saanut mitään olennaista tietoa irti. Osin omaakin vikaa, asiassahan ei ole yksiselitteisiä totuuksia, suuntaviivoja kai sentään kuitenkin.