Ihan hyvin pysyy kärryillä. Ei tämä nyt kuitenkaan niin monimutkainen kehitelmä ole. Toki kaikkia yksityiskohtia ei aina muista, mutta senpä takia olen tässä kertaillut vanhoja leffoja (eilen katsoin Thorin) ja keskittynyt yksityiskohtiin ja kaikenlaisiin vihjeisiin ja viittauksiin. Tältä osin vanhempiin juttuihin palaaminen on mielestäni tässä kohtaa aika paikallaan, ainakin itse jaksan näitä leffoja katsella uusiksikin aika ajoin.
Sarjakuvien tuntemukselle en välttämättä näe merkitystä, koska näissä nyt kuitenkin luodaan ihan oma universumi ja vaihtoehtoinen näkemys. Tietysti jos hahmot on tuttuja sarjakuvien pohjalta, niin niistä heti ymmärtää enemmän ja saa nostalgiaviboja. Toisaalta käänteisesti jos tuntee hahmot todella hyvin, voi niihin paikoin tehdyt muutokset taustoihin ja luonteeseenkin ärsyttää ja tuntua vääriltä ratkaisuilta. Vähän siis kaksiteräinen miekka sikäli.
Tästä olen lähes täysin samaa mieltä kanssasi, eli lopulta suurin osa MCU-elokuvista toimii ihan sellaisenaankin. Kaikkea niistä ei ehkä saa irti jos Marvel-universumi ei ole ennestään tuttu ja/tai aiemmat leffat eivät ole tuttuja, mutta tässä on kyse nyansseista. Suuri yleisö saa vastinetta rahoilleen ja kenties sekä tutustuu hahmoihin muissa medioissa tai katsoo loputkin MCU-leffat.
Ns. sarjakuvafanit sitten saavat vähän ekstraa ja hyrisevät tyytyväisenä lyhyistä pikku viittauksista, joita on mukava havaita siellä täällä. Joskus nämä viittaukset antavat elokuville vähän enemmän syvyyttä ja taustapohjaa tuleville leffoille (asia, joka DC:ltä toistaiseksi puuttuu), joskus kyse on täysin triviaaleista pikkuseikoista joiden näkemättä jääminen ei vähennä elokuvakokemusta mitenkään.
Esimerkkinä faneille merkityksellisestä ja MCU:n tulevia tapahtumia pohjustavasta kohtauksesta olkoon ensimmäisen Kostajat-leffan lopputekstien aikainen Thanoksen esiintulo. Leffa keräsi yli puolitoista miljardia dollaria tuloja, ja aivan varmasti valtaosa katsojista ei tiennyt mistään Thanoksesta yhtään mitään, eikä sillä ollut vielä tässä vaiheessa mitään väliäkään. Ei tarvinnutkaan tietää. Mutta kun tuotakin vuosikausia on pohjustettu lisääntyvillä viittauksilla, niin sitten tuleva Infinity War saattaa upota helpommin, kun Thanos ei putkahda tyhjästä.
Sekin on kyllä totta, että ns. hardcore-fanipoikien osalta saattaa nousta ärtymystäkin jos jokin asia ei ole juuri niin kuin sarjakuvissa tai se jotenkin rikkoo jonkun yksittäistä muistikuvaa sarjakuvista ja hahmoista. Mutta pääsääntöisestihän näillä ei ole eikä pitäisi olla väliä, koska sarjakuvat ovat omassa maailmassaan ja elokuvat omanlaisiaan.
Näin henkilökohtaisesti on aivan sama, onko joku triviaali detalji vähän erilainen, vasta silloin alan ihmettelemään jos hahmosta on tehty tyystin erilainen kuin pitäisi. Näin ei päähahmojen kohdalla onneksi ole toistaiseksi tapahtunut, sivuhahmojen kohdalla kylläkin. Ja niissäkin on merkityseronsa: esimerkiksi musta Nick Fury toimii erinomaisesti, koska Ultimates-versiokin oli musta ja valmiiksi Samuel L. Jacksonin mukaan muotoiltu.
Sen sijaan en periaatteesta hyväksy mustaa Heimdallia, koska kyseessä on skandinaavisen mytologian mukainen jumalhahmo, jonka kerrotaan olleen "valkein jumalista" ja josta Tanskan varhaiskuninkaallisetkin katsoivat polveutuvansa. Tuollaisessa lähdetään liian isoille poluille, jos halutaan skandijumalien joukkoon jotain etnistä diversiteettiä väen väkisin. Hieno näyttelijä Idris Elba toki on, mutta ei hänestä valkeaksi skandinaaviseksi aasajumalaksi ole ilman ns. michaeljacksoneita.
"Then Heimdall spake, whitest of the gods, Like the Wanes he knew the future well"
Kova älämölö siitäkin syntyisi, jos esimerkiksi Mustan Pantterin näyttelijä olisi punapäinen irlantilainen, koska hahmo on leimallisesti musta afrikkalainen. Sama juttu Heimdallin kohdalla. Toisinpäinkin olevia esimerkkejä on toki elokuvahistoriassa pilvin pimein, esimerkiksi John Waynen rooli mongolialaisena Tsingis-kaanina ei oikein nykypäivän näkökulmasta iske. Monien muiden hahmojen kohdalla taas on aika sama, minkä näköinen ja värinen näyttelijä on, mutta tietyt hahmot eivät kaipaisi valko- tai mustapesua. Toki tämmöisestäkin pääsee yli vauhdilla, sarjakuvaelokuviahan nämä vain ovat, mutta otin tämän vain esimerkiksi siitä, että joskus ns. fanipoikienkin ärtymys on oikeutettua (verrattuna niihin lukuisiin tapauksiin, jolloin netti-itku ja älämölö eivät ole kovin perusteltuja).