Deadpool: keskinkertainen ja yllättävänkin lattea supersankarielokuva. Ronskimpaa kielenkäyttöä lukuun ottamatta leffa oli ihan samanlainen perustason (anti)sankarin aloitustarinaleffa kuin mitä se yritti parodioida. Läpänheitto oli aika vaisua ja jenkkityyliin ilmeisesti muniinlyöntivitsit tai runkkausviittaukset ovat sitä kovinta komiikkaa. Neljännen seinän rikkomiset ja katsojalle vinkkaamiset tuntuivat väkinäisiltä. Se, mikä toimii sarjakuvaruudulla ei toimi sellaisenaan valkokankaalla. Ainoastaan lopputekstien jälkeiset kohtaukset ja viestit katsojalle naurattivat aidommin.
Sitä paljon puhuttua rajumpaa väkivaltaakaan ei lopulta ollut juurikaan, tämä olisi voinut ihan yhtä hyvin olla Wolverinen tms. soololeffa PG13-luokituksella jenkeissä. Vähän lensi punaväriä ja irtoraajoja koomiseen tyyliin, mutta niin sitä lensi Hobitti-elokuvan päätösosassakin.
Reynolds oli ihan ok ja peruselementissään huuliveikkona, mutta muut näyttelijäsuoritukset olivat aika vaisuja lukuun ottamatta Teenage Negasonic Warheadia, joka kiteytti tuittupäisen goottiteinin olemuksen hyvin.
Mutta miksi ihmeessä Kolossista oli tehty epämuotoisen isopäinen, kömpelön hölmö CGI-köntys? Hahmo oli niin kaukana alkuperäisestä, että se ei toiminut lainkaan ja Daniel Cudmoren aiemmin esittämä tulkinta olisi toiminut nytkin paremmin. Erittäin väkinäiset olivat siis kytkökset Ryhmä-X:n elokuviin.
Kyllä tämän nyt kertaalleen katsoi, välillä ihan viihtyikin, mutta eipä tämä supersankarielokuvana (tai edes sellaisen parodiana) toiminut sen paremmin kuin Reynoldsin aikaisempi elokuva Vihreä Lyhty. Olisin toivonut selvästi rajumpaa irtiottoa ja absurdimpaa ääripäihin menemistä, se olisi tehnyt enemmän kunniaa Deadpoolin sarjakuvahahmollekin. Nyt hahmon voi pikku siistimisellä vaihtaa vaikka Wolverineen ja kiinnittää Ryhmä-X:n elokuvatiimiin kunhan Hugh Jackman lopettaa X-elokuvien teon.
Tähtiä jos pitäisi antaa, niin 2/5.