Tätä ketjua kun lukee, niin tekisi mieli antaa parran kasvaa. "Parran kasvattaminen" tuntuu jotenkin homojen hommalta, siis noin sanottuna, mun mielestäni, jostain kumman syystä.
Viime syksynä, ekaa kertaa ikinä, annoin parran kasvaa hieman pitemmäksi. Tais olla jotain reilut viisi kuukautta, etten sitä ajanut tai leikannut. Tai taisin mä noin kuukautta tai paria aiemmin viiksistä leikkata noin puolet pois, kun jostain kumman syystä tuli sellainen pakkomielle, että otin aina yhden viiksikarvan kerrallaan hampaiden väliin ja katkaisin pois, vai lähtiköhän se ihan juuresta, en nyt muista, tais lähteä. Tota tein pitkin päivää aina vaan kun tuli tarve tai siis enemmänkin ehkä pakkomielle, ja lopulta viikset näyttivät aika epätasaisilta.
Ei se parta ihan sellaiseksi jeesukseksi kasvanut, mutta merirosvoksi kuitenkin. Se oli muuten hauskaa, kun tossa pärstän sivussa noi pulisonki-karvat kasvoi noin viiden sentin mittaisiksi, ja aina varsinkin kun kävin suihkussa, niin ne rehotti silleen suoraan sivuille. Yöllä monesti kun nukuin normaaliin tapaan toisella poskellani, niin monesti aamuisin ihmisten ilmoilla sai kuulla, kun toisella puolella rehottaa karvat suoraan sivulle ja toisella puolella taas alaspäin ihon myötäisesti. Eihän sitä nyt silleen aina aamuisin tule peiliin katsottua.
Oiskohan parran kanssa nyt kesällä kuuma tai hiostava olo tai jotain muuta vastaavaa. Ei hitto kun toikin lause sisältää jotenkin liikaa homoseksuaalisuutta. No joo, mut syksyllä jos antais parran taas kasvaa luonnolliseen tapaan, niin ei varmaan talvellakaan niin palelis, ja onhan se paljon helpompaa kun ei tarvii kokoaikaa jatkuvalla syötöllä päivästä toiseen ajella ja leikata ja stressata sen kanssa, ja lisäksi on se kurkofiilis.