Toivottavasti ei ole samanlainen hype kun 1980-luvun lopun ikäluokilla. Tuolloin valtaosa ikäluokkien parhaista lähti Italiaan, ja se taisi lopulta olla melkolailla väärä uraliike. Onhan sitä huonoja esimerkkejä muuallakin, mutta toisaalta eipä ole suomalaisille löytynyt sitä omaa menestysreseptiä.
Ihan yleisesti ottaen tuntuu, että monen pelaajan kohdalla tuo isojen jalkapallomaiden akatemioihin siirtyminen ei ole ollut kehityksen kannalta paras ratkaisu. Nyt viime vuosinahan suomalaisia nuoria on ollut paljon esimerkiksi Saksassa ja ei sieltä ole jatkuvasti loukkaantuneena olevaa Suhosta lukuunottamatta oikein kukaan ainakaan vielä noussut. Ei ne tulokset ole kovin paljon kummosia ollut Englannissakaan. Tietenkin otanta on edelleen hyvin pieni ja monen pelaajan odotettua heikomman kehityksen taustalla voi olla muutkin syyt kuin ympäristö.
Sitten toiselta puolelta löytyy esimerkkinä esimerkiksi Janne-Pekka Laine, joka siirtyi nyt 22-vuotiaana Turkin pääsarjaan ja jonka seurajoukkuestatus on tällä hetkellä parempi kuin valtaosalla Suomen maajoukkuepelaajista. Nyt jos hän onnistuu nousemaan 22-vuotiaana avauksen pelaajaksi Turkissa, niin hän on urallaan aika hyvässä tilanteessa. Hän on koko uransa pelannut Suomessa ja nousi Veikkausliigan tähtipelaajaksi ennen kuin lähti ulkomaille. Tuo on mielestäni ihan selvä signaali siitä, että Veikkausliigan arvostus on kasvamassa ja monelle pelaajalle olisi kehityksen kannalta varmasti parasta nousta ensin nuorena tähtipelaajaksi Veikkausliigassa ja siirtyä ulkomaille vasta siinä vaiheessa, kun on valmis.
Suomalaiset pelaajat kuitenkin kehittyvät lähtökohtaisesti paljon myöhemmällä iällä kuin esimerkiksi italialaiset, joten saavatko suomalaiset riittävää roolia noissa isojen maiden akatemioissa? Uskoisin, että niissä myös tähdätään ensisijaisesti kehittämään niitä "omia poikia", jolloin suomalaisen pitää olla italialaista pelaajaa parempi, jotta hän saa vastuuta. Nuorena pelaajat kehittyvät kuitenkin pelaamalla ja se pelkkä treenaaminen ei vie uralla eteenpäin.
Jos katsotaan vaikka Suomen maajoukkuetta, niin enemmän sinne tasolle on noussut pelaajia, jotka ovat breikanneet Veikkausliigassa ennen siirtoa ulkomaille. Ja sitten on näitä pelaajia (esim. Pukki ja Kairinen), jotka ovat nuorena lähteneet ulkomaille, mutta sitten palanneet Veikkausliigaan hakemaan sen uuden nosteen uralleen.
Tsemppiä toki matkaan kaikille Italiaan lähteville nuorille, mutta toivottavasti siellä on mietitty pitkään päätöstä nimenomaan oman kehityksen kannalta eikä vain ole sokaistuttu, kun joku iso seura on osoittanut kiinnostusta. Nuo isojen seurojen akatemiat ovat niin fyysisesti kuin henkisesti kovia paikkoja, joissa kilpailutilanne on äärimmäisen kova ja siihen pitää olla valmis.