Alkaa siirtoikkuna olemaan viimeisillään eli viikko enää jäljellä. Tällä kertaahan siirtoikkuna pläjähtää kiinni vasta syyskuun 1. päivän iltana monessa isommassa liigassa. Koko kesän on vaahdottu lehdissä näitä suuria siirtospektaakkeleja, joista sitten lopulta ei ole jäänyt käteen muuta kuin lehtien painomustetta. Poikkeuksena nyt Ronaldinho, joka sentään sai siirtonsa aikaiseksi.
Niin ovat Ronaldot, Barryt, Etoot ja kumppanit edelleen vanhoissa seuroissaan. Taas on jäänyt agenteilta monet millit tienaamatta, kun siirtoja ei ole saatu aikaiseksi. Usein tuntuu siltä, että pelaaja itse tuskin edes haluaisi siirtyä, mutta rahan ja taustajoukkojen manipulointi saa pelaajankin haluamaan siirtoa. Nykyisin pelaajien siirtyminen on jo niin helppoa, että näitä kiertolaisia, jotka vaihtavat seuraa vähintään kerran vuodessa, on alkanut näkyä hälyttävän paljon. Sidonnaisuus seuraan on todella löyhää ja pelaajat käyttävät hyväkseen vallan, joka heillä nykypäivänä on.
Ilolla on viime aikoina seurannut Sundelandin touhuja. Koskaan en ole seurasta pitänyt, mutta rohkeita ja rajuja liikkeitä on tehty. Cissen siirto lämmittää erityisesti mieltä ja kaikkea hyvää hänelle, jotta verkot pullistelee. Ferdinand on heille vielä hyvä lisä. Liverpoolin toivoisi jo löytävän sopivan laiturin itselleen. Harmi, että isoa rahaa ei ole käytössä ilman myyntejä. Robinhon siirto tuntuisi olevan toteutumassa, mutta jotenkin Berbatovin kohdalla oma tuntemus on, että mies joutuu jäämään ainakin puoleksi vuodeksi Lontooseen. Tottenham ei pysty päästämään häntä ennen korvaajan löytymistä ja sillä saralla tuntuu takkuavan. Toki viimeisillä hetkillä punnitaan kuka haluaa maksaa ja kenen kantti pettää neuvottelupöydässä.
Odotellaan vilkasta viikkoa siirtomarkkinoilla ja eiköhän sieltä vielä jokunen iso kalakin liiku.