Nykyään keskustelua pelaajien otteista polemisoidaan usein siten, että on kaksi eri tapaa katsoa peliä: katsoa pelaajia kentällä ja katsoa edistyneitä tilastoja. Molemmissa ääripäissä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Tilastoista ei aina näe pelaajan arvoa joukkueelle johtajuuden, esimerkin tai pienien tilastoissa näkymättömien tekojen tapaisissa asioissa. Toisaalta me olemme ihmisiä, emmekä rajoitteistamme johtuen kykene hahmottamaan läheskään kaikkea mitä kentällä tapahtuu. Lisäksi aivomme laskettelevat meille koko ajan kaikenlaista luikuria. Niinpä jonkun pelaajan jatkuvat keskinkertaiset tai huonot ratkaisut eivät aina välttämättä rekisteröidy aivoihin, joissa on kuva vaikka äärillisvyysikkäästä, järisytteleväisen nopeasta tai kovasti maaleja paiskovasta pelaajasta. Ja toisin päin: joskus se, mikä näyttää vaikka hitaalta tai flegulta peliltä onkin voittavaa kikeä.
Jos näitä edistyneitä tilastoja nyt kuitenkin tiirailee, niin vaikkapa aiemmin tässä ketjussa mainitun Hakasen heikot laukaisuhallintatilastot on helppo ymmärtää, kun kyseessä on kuitenkin urallaan ensimmäisiä piirtoja liigajäille raapiva pelaaja (okei, voisivat ne silti olla paremmat). Markus Kankaanperän ura on kuitenkin väistämättä menossa aika rajusti toiseen suuntaan. Tätä alleviivaa se, että Kangen
edistyneet tilastot viime kaudella olivat jotain järkyttävän paskan ja katastrofaalisen heikon välimaastosta. Itse asiassa
koko liigasta saa hakea paskempaa pelaajaa noissa tilastoissa, eikä sellaista silti meinaa löytää.
Kangen panosta joukkueen nousussa ja ohuen pakkikaluston tilkkeenä ei voi kiistää. Mutta eiköhän se juna kuitenkin mennyt jo.