Mä en ihan ymmärrä tota Sailion dissaamista, voi toki olla Sailiolaiset lasit päässä. Tuskin mikään äärettömän kallis mies, ja aika usein siellä jotain tapahtuu kun on kentällä. Toki ei aina ihan parhaimmillaan, mut eiköhän se tässä kevättä kohden lämpene.
Vetää kuitenkin, taklaa ja haastaa. Voi olla tossa ykkösessä ihan jeeskin kun kampeaa kiekkoja noille kahdelle maalattavaksi. Ihan hyvä kokeilu.
Tämä on ihan hyvää pohdintaa ja jos ihan totta puhutaan niin itse tykkään Jari Sailiosta pelaajana, aina tykännyt. Ja yksittäisenä hankintana kun Silli uudemman kerran Kerhoon saapui niin olin fiiliksissä. Ehkä se mikä Sailion ja muutaman muun hankinnassa allekirjoittanutta hiertää on se HPK:n joukkueen rakenne, mikä on ollut valloillaan nyt neljästä viiteen vuotta.
Kerho siirtyi tai oli pakotettu siirtymään näihin puukätisiin diesel- pelaajiin Pennasen aikakauden jälkeen. Mukava olisi tietää, mikä oli hallituksen ja urheilujohdon strategia tämän osalta? Oliko tämä iahn tarkkaan harkittu suunta? Olen aika varma, Ja Mika Toivola siitä taisi puhuakkin, että haettiin ensisijaisesti niitä, työteliäitä, kokeneita ja vähän raskasjalkaisia vääntäjiä. Oliko jääkiekko todella enää edes viisi vuotta sitten menossa tähän suuntaan, puhumattakaan nyt? Ja jos Toivola veikin Kerho siihen suuntaan, miksi Rajamäki on jatkanut samoilla askelmerkeillä?
Miksi se on sitten ongelma Kerholle tai allekirjoittaneelle? Koska seuratraditio on jotakin aivan muuta. Taitoa, nopeutta, yllätyksellisyyttä ja hyökkäysorientoituneita pelaajaprofiileja. Sitä Kerho on ollut aiemmin, etenkin silloin kun on pärjätty kilpailussa. Juuri HPK:n tulisi olla kuin nykyinen Kalpa: taitoa, nopeutta ja kykyä syöttää. Aina valitaan ennemmin nuori, nopea ja syöttäämään kykenevä pelaaja, kuin kokenut, kiekkoa tuuppiva kova taistelija.
No jokuhan voi miettiä, että odota vaan, Eki pääsee vasta ensi kaudella vauhtiin. Nimet Topping, Korhonen, Kukkonen, Aaltonen, Kangas, Mylläri ja Sailio ovat Rajamäen hankintoja. Siellä on toki Kiiskinen ja Jokirinne, mutta vähemmistönä. Modernimpikin Kerho olisi voinut hankkia Sailion syksyllä ja hän on täyttänytkin ruutunsa ihan hyvin, mutta kun pohjalla oli jo todella raskasjalkainen, heikosti syöttävä ja taidollisesti erittäin rajoittunut joukkue.
Vältän viimeisessä kappaleessa sen tutun argumentin, että kun ei ole rahaa ja joukkue on pienen budjetin joukkue, niin pitää puolustaa, iskeä vastaan ja heittää kiekkoa maalille. Taistella. Näinkin pienen budjetin joukkue voi ajatella. Mutta Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen päätyivät 2000- luvun alussa lajianalyysissään juuri päinvastaiseen arvioon. Sen sijaan että kiekosta koko ajan luovuttaisiin ja ajauduttaisiin jatkuvasti puolustuskannalle, pyritään päinvastoin puolustamaan pitämällä kiekkoa ja syöttämään sitä enemmän kuin vastustaja. Toki tähän sapluunaan hankittiin sitten riittävän pelitaitavia pelaajia. Ei välttämättä kalliita, mutta pelaajia, jotka osasivat
pelata. Saattoivat olla kokonaisvaltaisesti aika rajoittuneita, mutta osasivat luistella, syöttää ja oli hyvä pelipää. Janne Laakkonen ja Valtteri Puustinen, joita kukaan muu ei edes halunnut, huutavat moi.
Jopa Jukka Rautakorven Kerhossa oli enemmän pyrkimystä kiekollisuuteen kuin tässä 2020- luvun jyskyttävässä ja reaktiivisessa Kerhossa. Kerhoon on toki aina mahtunut muutama kappale näitä Riskoja, Kolehmaisia, Niko Niemisiä ja Miro Ruokosia. Mutta nyt niitä on ollut viimeiset kaudet lähes kaksi ketjua. Ja samalla tehoja ei ole näkynyt juuri lainkaan kolmos- nelosketjuilta. Nykyinen moderni jääkiekko ei kauheasti tykkää Kerhon tyyppisistä kiekkoa tuuppivista ja sitä jatkuvasti menettävistä joukkueista.