Anteeksi vieraisiin pöytiin huutelu, mutta pakko tulla sen verran sanomaan, että meidän omilla foorumeilla tota eilistä peliä pidettiin pitkälti Ilveksen yhtenä parhaana pelinä mitä viime vuosina ollaan nähty.
Siihen kun lisätään, että Ilveksellä oli kentällä varmaan 1,5 miljoonaa kalliimpi joukkue kun teillä niin en mää nyt tuota esitystä häpeäisi.
Ilveksen toinen maali oli alivoiman koomailu (3 miestä samassa läjässä ja Suomi vapaana maalin edessä) ja kolmannen maalin nyt voi laittaa 100% Myllärin piikkiin.
Kyllähän Ipa erittäin hyvä oli, ehdottomasti. Odotetun laadukasta tekemistä, jota oli hienoa seurata vastustajankin kannattajan näkökulmasta.
Ongelma on enemmänkin siinä, että lukuunottamatta aivan pelin alkua, Kerho ei pysynyt luomaan pienintäkään häiriötekijää vastustajan pelaamiseen, vaan Ipa pystyi tekemään asiat käytännössä siten, kun se tekee ne laadukkaasti toteutetuissa viisikkoharjoituksissa. Kun homma on hyvin selkäytimessä ja tiedetään mitä muut neljä tyyppiä kentällä tekee, sitä ei tuolla hajanaisella sekametelisopalla pysty horjuttamaan edes vähää alusta.
Vaikka Kerho periaatteessa ajoittain ihan ok taisteli - esimerkiksi pyrkimällä kamppailemaan ja voittamallakin joitakin kamppailutilanteita - oli homma aika lailla isät vastaan pojat. Kerhon maalipaikat sen ainokaisen ylivoiman jälkihöyryjen jälkeen - eli viimeiset kaksi erää - olivat täysin nollassa. Vetoja saatiin yllättävän hyvin, mutta ne olivat lähes kaikki puhtaita roiskaisuja vaarattomalta alueelta. Mitään uhkaa ei ollut. Maaliodottama oli se jotakin 1,4 ja se varmaankin muodostui kokonaisuudessaan siitä ylivoimasta ja sitä edeltävistä sekä seuraavista minuuteista.
Toki meidän materiaalikin on suoraan sanottuna huono. Ei se kuitenkaan niin ylivoimaisesti muita bottom-jengejä huonompi ole, etteikö meidänkin pitäisi pystyä haastamaan myös Ilveksen tasoista erittäin laadukasta joukkuetta edes ajoittain. On luonnollista, että eroa kärkijengeihin tulee kauden edetessä, koska kärkijengit pystyvät tasaisesti nakuttamaan pisteitä plakkariin, kun taas häntäpään ja keskikastin jengit kompastelevat useasti toisiaan vastan ja yleensä häviävät kärkijengeille. Sen sijaan ero kärkijengeihin ei saa näkyä
jatkuvasti noin perkeleen rumasti yksittäisissä otteluissa, kuin se taas eilen näkyi. Joskus kärkijengin ja häntäpään jengin väleillä tietenkin tulee isät vs. pojat -matseja, mutta meidän osalta tuo on ollut nyt jo pitkään ihan jatkuvaa. Säännöllisesti niiltä tulee tukkaan oikealta ja vasemmalta. Välillä selityksenä on ollut vastustajan pöljä päivä ylivoimapelissä, välillä pakottamattomat omat virheet ja välillä se, että vastustaja sattui pelaamaan vain erinomaisen hyvän pelin. Pointti on siinä, että aina perkele on jotakin ja tulos siten aina sama. Eli selkeä tappio ilman mahdollisuuksia.
En odota, että Kerho voisi tällä kaudella taistella playoffpaikasta (vaikka ainahan semmoisesta unelmoi niin kauan, kuin matemaattisia mahdollisuuksia on), mutta playoutiin ja karsintaan meillä ei yksinkertaisesti ole varaa joutua. Sillä vaikka ne jotenkin hoituisivatkin (mikä ei lainkaan ole tietenkään varmaa), rypeminen sarjajumbona syö yleisömäärät ennen pitkää aivan liian alhaiseksi ja se on taloudellisesti tuhoisa yhtälö. Lähtökohtaisestikin, mutta erityisesti nyt, kun Atun, Myllärin ja Brodeckin hommaamisen myötä riskitasoa on merkittävästi nostettu.
Riskin ottaminen on täysin oikea ratkaisu, mutta muutoksen positiiviseen on tapahduttava NYT. Sillä vaikka peli aavistuksen kehittyisikin jo pelkästään uusien hankintojen pelikunnon parantumisen myötä, se ei riitä, koska peli kehittyy myös kilpailijoilla. Suhteellisesti se on nyt pitkän aikaa kehittynyt vain huonompaan suuntaan ja takamatka pääkilpailijoihinkaan ei pienene, vaan kasvaa.
Sen lisäksi, että materiaali on heikko meillä on runsaasti a) alisuorittajia ja b) kehityskelpoisia raakileita. Ensin mainittu kategoria pitää saada hereille, jotta jälkeen mainitusta voidaan saada potentiaali irti. Ikävä kyllä, jo pitään on näyttänyt siltä, että a-kategoria ei ole heräämässä, jolloin ympäristö ei mahdollista b-kategorialle mahdollisuuttakaan kehittyä. Tämä huutaa pikaista muutosta, joka lienee mahdollinen vain valmentajaa vaihtamalla. Sekään ei takaisi mitään, koska materiaali on edelleen hyvin köykäinen. Mutta mitä hiton muutakaan vaihtoehtoa tässä voisi enää olla? Toivoa, että a) tapahtuisi joku ihme tai b) kaksi muutakin jengiä romahtaa pelillisesti jopa meitäkin pahemmin?
Masoa vastaan minulla ei ole todellakaan mitään. Uskon, että hänestä tulee vielä erinomainen valmentaja ja monella tavalla hän on varmaankin sitä nyt jo. Aivan varma puolestaan olen siitä, että hän on omalla filosofiallaan ja ajatuksillaan tehnyt voitavansa, jotta Kerho kehittyisi pelillisesti. Nyt näyttää kuitenkin koko ajan enemmän siltä, että yhtälö ei vain ole toimiva. Siitä on seurannut negatiivinen kierre, jonka myötä umpisolmu on vain kiristynyt ja monimutkaistunut samalla, kun sitä on yritetty avata.
Ankean viestin loppuun pieni posi. Rautiaisen Teemusta näkee sohvallekin asti, että hän on tällä kaudella (kamalan viime kauden jälkeen) tosisaan pyrkinyt ottamaan roolia Kerhon pelillisen ahdingon helpottamiseksi. Vitutus häviämisestä on nyt tämän kauden aikana kanavoitunut oikein, kun se viime kaudella kanavoitui turhautuneena selän suoristeluna, ylimielisiltä näyttäneinä virheinä sekä kurittomina jäähyinä. Radu ei ole liigatason tähtipelaaja, mutta kyllä hän selvästi on ottanut huonosta kaudesta oppia ja pyrkii tekemään niitä oikeita asioita, joita häneltä kokeneena pelaajana ja seuran kasvattina sopii odottaakin. Kokonaisuudessa tämä on pieni asia, mutta kuitenkin tärkeä: kun johtavaksi pelaajaksi hankittu kokenut kaveri johtaa joukkuetta edestä, voi positiivisia asioita alkaa tapahtumaan muidenkin osalta.
