Yleensä näissä vaihdoksissa alkuun on selkeä tasonnosto. Pysyykö taso ja ennen kaikkea ymmärretäänkö mitä sen tason yllä pitäminen vaatii? Peleihin pitää lähteä hyvällä ilmeellä ja antamaan kaikki mitä löytyy vastustajasta riippumatta.
Se on luonnollista, että tulee myös niitä huonompia pelejä mutta jos se pelaamisen ydin pysyy hyvänä niin sen päälle on hyvä rakentaa.
Ja siis on kuinka honeymoon tahansa niin eilen nähtiin ihan oikea Rinkelinmäen eka kymppi. Ei vaan puheissa vaan teoissa kentällä. Tuota ekaa kymppiä ei nähty kovin usein edes Pennasen aikana vaikka silloin noin muuten oltiin tosi hyviä. Puhumattakaan Piken ja Mason ajoista. Ei kertaakaan.
Jotain tuossa joukkueessa on ollut pielessä, koska nyt tuo mentaalinen energia mitä vapautuu on ollut ihan älytön. Kyllä, usein se menee näin kun valmentajaa vaihdetaan, mutta nyt ero on erittäin suuri.
Ja on siellä pelitapaankin pieniä juttuja saatu ruuvattua. Omaan pään pelaamisessa hyökkääjien työmäärä on kasvanut ja vastustaja ei enää niin usein kävele tai lauo maalille vapaasti. Toki, tällä hetkellä se on luokkaa kohtalainen/välttävä, alkukaudesta se oli luokatonta. Hyökkäysissä on tuotu jo nyt Pennasen oppeja kiekon vyöryttelyn osalta, sekä prässätään hyvin Pendomaisesti kaksikkona painetta antaen, kolmannen hyökkääjän toimiessa palomiehenä. Mason aikaan verrattuna träppi ja hitaat viivelähdöt ovat vähentyneet.
Vaikka eilinen oli upea voitto, niin eihän tämä tule olemaan mitään riemumarssia. Tuo joukkue on tottunut ja hyväksynyt häviämisen toista vuotta putkeen. Siitä lyödystä reppanasta on pitkä matka oikeasti relevantiksi voittamisesta aina kilvoittelevaksi soturiksi. Eli taka-askeliakin on luvassa. Silti jollain tavalla tuo mitä eilen nähtiin, oli tosi kerholaista. Pitkästä aikaa peliä katsellessa nautti, ja pelaajat taisi nautti myös.
Antaa mennä vaan! Kerho!