Olli Korhonen. Siinä on aika tyypillinen pelaaja Kerhon hyökkäyksessä. Ei tainnut oikein muualle mahtua viime keväänä, joten Kerhoon. Ei kovin hidas, ihan semi ok taistelija, ei kovin erikoinen aloitusympyrässä ei tosi huonokaan, pelaa alivoimaa jonkin verran, ei tee tehoja, menettää paljon kiekkoa, ei kummoinen pelikäsitys ainakaan Liiga-tasolle, menee missään vaan ketjussa eikä taso älyttömästi laske, ei toki nousekaan. Näitä riittää. Päivärinta, Korhonen, Ruokonen, Aaltonen, Sinkkonen, Huttunen.. nämä eivät karkaa muihin liigajengeihin, mutta eivät taida ottaa Kerhossakaan älyttömän isoja steppejä. Osan kanssa Eki tekee jatkosopparit, jotta saadaan taas ensi kaudelle ketjut täyteen. Ja niitä steppejä kohti.
Tuo hyökkäys on rakennettu niin värittömäksi, hajuttomaksi, harmaaksi, taidottomaksi ja luonteettomaksi tsemppi-koneeksi, että tarvitsi taas aivan täys remontin. Käsiä, taitoa, laukaisuvoimaa, pelitekokokykyä, aitoa fyysisyyttä, uhkaa, rosoisuutta. Tuo porukka on niin helppo neutralisoida. Vaikka Kerho kuinka tsemppaisi. Kerho tarvitsisi toki kipeästi sitä taitoa ja sitä kautta tehoja. Mutta myös ihan oikeaa fyysisyyttä.
Eetu Tuulola on tuossa hyökkäyksessä fyysisesti monsteri ja Kiiskinen ylikylän jätkä taitotason osalta. Sitten on pitkä pitkä väli ja muut.