Juuri näin. Samalla pistää miettimään, että missä vaiheessa Kerho alkaa itse ottamaan sitä vastustajan luonnetta pois pelaamalla harmaalla alueella. Antamaan ensimmäisen iskun. Enkä puhu mistään tyhmistä jäähyistä enkä mistään show-tappeluista. Vaan kun Kerhon seurajohto ja valmennus ihan aiheesta usein muistuttavat, että Kerholla on rajallinen määrä taitoa ja ei voida lähteä maalintekokisoihin mukaan, niin mikä se Kerhon kilpailuetu on sen kovan luistelun ja työnteon lisäksi? Voisiko se olla HPK, jota vastaan olisi ikävä pelata ja tulisi mustelmia ja tähtipelaajat joutuisivat vähän varomaan.
Esim. jotakin Saipaa vastaan olisi ehdottoman tärkeää, että jollain Petmannilla ei olisi pelihuumoria tai se vietäisiin jopa kyseenalaisesti pois. Miksi Kerho on se, jota rusikoidaan pelistä toiseen ja kysymys lähinnä kuuluu, vastataanko siihen vaiko ei? En osta sitä täysin, että Kerho ei voi pelata niin, koska ei ole sen tyyppisiä pelaajia. Ei niitä ole Kalpallakaan ja silti joks kerta sattuu eikä ole mukavaa kulmissa ja maalien edustoilla. Väitän, että se on pelitapaan, valmennukseen ja kulttuuriin liittyvä juttu. Se liittyy myös voittamiseen. Joukkue joka häviää 2/3 matsia harvoin esiintyy päällikkönä kaukalossa vaan helpommin alistuu kohtaloonsa. Katsokaa tänään kun joku edes pikkuisen törmäilee siinä Tapparan Metsolan edessä, niin siinä on poikkaria, hanskaa ja niskalenkkiä jonossa tarjolla.
Joku saa ampua tämän teorian alas, mutta väitän ja jankutan edelleen, että kun Kerho on ollut kilpailussa relevantti se on ollut samalla fyysinen, kuohuva ja agressiivinen. Jortikan aika, Sakke Pietilä, Hannes Kapanen, Jukka Jalonen, Rautakorpi, Selin ja Pennanen. Teisa Räsäsen aika tekee poikkeuksen, silloin pärjättiin mutta oltiin myös vähän pehmoisia, toki Liiga oli silloin suhteessa aika väkivaltainen.
Alatalo, Rindell, Arvonen, Tiilikainen, Pikkarainen, Lehtonen. Näiden aikana ei juurikaan pärjätty, mutta oltiin myös fyysisesti vastaan ottavia osapuolia. Onko se siis tietoinen valinta, että ei esiinnytä karheina vai vaatiiko se Kerholla ison kasan voittoja ja voittoisaa peliotetta, jotta välitetään riittävästi ja sitä kautta ylpeys tuo sitä fyysisyyttä?