Vain yksi tehty maali mutta mitä sitten, kun omiin ei mennyt yhtään ja voitto kai tässä edelleen eniten merkitsee. Kerholla väsymystä oli jo jaloissa jonka näki erityisesti siitä, että maalin eteen ei murtauduttu, kuten aiemmissa peleissä. Yksi tällainen tilanne taisi kolmannessa erässä olla, kun Saarinen rynnisti väkisin kiekon kanssa maalille. Vedoista yli puolet meni myös ohi maalin.
Omasta mielestäni Pelicans puolusti kärsivällisesti maalinsa edustaa eikä siellä ylimääräistä tilaa juuri ollut. Oliko se sitten huonoa puolustamista? Ilmeisesti, kun osa täällä niin siitä vaahtoaa. Ja niitä ns. hyviä puolustuksia on vastaan tullut ihan tarpeeksi viime aikoina, että voidaan todeta Kerhon pystyvän ne murtamaan, kun oma pelaaminen on kunnossa. Vai väittääkö joku, että voittoputki on sen ansiota, että vastustajien puolustukset ovat pelanneet huonosti. Vai olisiko kyse sittenkin siitä, että oma hyökkäys onkin toiminut niitä paremmin.
Mielipiteet ovat tottakai sallittua mutta täytyy kyllä ihmetellä täällä esiintyvää kitinää varsinkin, kun joukkue pelaa paremmin kuin valtaosa vastustajista. Pelissä on vielä parantamista se on selvää eikä voida tuudittautua, että nykyinen taso riittää jatkossa. Viime kaudella voitettiin myös pelejä putkeen mutta niitä seurasi usein vielä pidempi tappioputki. Toivottavasti tästä ailahtelusta ollaan päästy eroon ja pelin taso pysyy tappiopeleissäkin hyvänä.
Ja vielä sen verran, että onhan se nyt hyvän joukkueen merkki, kun pystytään huonommallakin pelillä voittamaan. Kuinka monta kertaa sitä on itsekin joutunut pettymään, kun vastustaja on hakenut kliinisellä pelaamisellaan voiton Rinkulalta vaikka itse ollaan peliä hallittu mielinmäärin. Muistetaan vaikka viime kauden pleijarit Kärppiä vastaan. Kyllä mulle kelpaa vallan hyvin voitto huonommallakin pelillä, kun se ei silti tarkoita sitä, että seuraava peli olisi automaattisesti myös yhtä huono.
Eikä tässä kukaan pidä itsestäänselvyytenä yhtään mitään mutta kai sitä nyt vielä saa sentään voitoista iloita.