Varmasti johtuu siitä, että olen HPK:n kannattaja ja puusilmäinen sellainen, mutta mun mielestä HPK:n hyökkäys ei kalpene Liigassa kenellekään. Tietenkin nimet paperilla ovat toisilla isommalla kirjoitettuja, mutta oikeanlaiset pelaajat oikeilla paikoilla on HPK:n vahvuus ja nimet ovat vain muita tuntemattomampia. Jos HPK:lla on täysin terve hyökkäys, se näyttää tältä:
Sakari Manninen - Oula Palve - Janne Lahti
Philippe Cornet - Niko Kapanen - Eero Somervuori
Waltteri Hopponen - Otto Paajanen - Teemu Turunen
Juho Keränen - Severi Sillanpää - Juha Koivisto
+ Miro Ruokonen, Jaakko Turtiainen ja Julius Valtonen
HPK:n hyökkäyksen ollessa täysin terveenä siinä on vain yksi puute ollakseen mitalitason hyökkäys. Ainoa puuttuva palanen on kunnon kakkossentteri. Kärkitason hyökkäyksessä kakkossentterinkin pitäisi pystyä sellaiseen puoli pistettä per peli -tahtiin. HPK:lla on tällä hetkellä kaksi kolmossentteriä. Mutta! Tämä ainoa ongelma saadaan korjattua, jos Kapanen pääsee kauden mittaa kuntoon. Kunnossa Kapanen on varmasti hyvä kakkossentteri, vaikkei olisikaan enää viime kausien tasolla.
Toinen heikkous on reservipelaajissa, joista ei löydy tarpeeksi kiekollista osaamista. Tietenkin Tappara on pulassa Henrik Haapalan ja Jere Karjalaisen loukkaantuessa tai HIFK Juhamatti Aaltosen ja Roope Hintzin puuttuessa, mutta HPK on enemmän ongelmissa Sakari Mannisen ja Oula Palven ollessa sivussa. Tämä johtuu tietenkin budjettieroista. Ja siitä, ettei HPK:n junnuosastosta löydy nyt ketään sellaista kiekollista kaveria, joka voisi tarvittaessa paikata kolmoskentässä. HPK:n junnuosaston kärkinimet eli Ruokonen ja Valtonen ovat duunareita. Samoin seuraavana tulevat Harri Kainulainen ja Tommi Harainen.
Mutta täysin terveenä HPK:n hyökkäys on riittävä taistelemaan mitaleista. Syy siihen, ettei HPK ole mitaliehdokas kuitenkaan löytyy puolustuksesta. Sieltä puuttuu varma ykkösparin puolustaja ja toinen jämäkkä top-4-puolustaja. Henrik Forsberg on hyvä pakki, mutta ei aivan kärkitason joukkueen top-4-puolustaja.
Joonas Lehtivuori - XXX
Petteri Nikkilä - XXX
Henrik Forsberg - Oskari Manninen
Joni Tuulola
Tuollaisella pakkikalustolla Hämeenlinnassa voitaisiin odottaa pitkää kautta, mutta näillä mennään joita nyt joukkueessa on. Puolustuksen puolustukseksi (heh) on todettava, että pelaavat hyvin ovat vahvuudet ja heikkoudet tiedostaen. Puutteita kokonaisuudessa on, mutta kukaan ei lähde paikkamaan niitä kun tietää, ettei siihen kuitenkaan ole. Se, että virheitä tulee ja koko puolustukselle ohi-pelejä eiliseen tapaan, niin se on vain luonnollista näillä pakeilla ja eilinen oli vain realiteetti sille, että tätä se on. Liikaa ei näiltä pakeilta voi vaatia sillä se olisi sitä, että pelaajien haluttaisiin pelaavan muutoin kuin omilla vahvuuksillaan.
Maalivahtiosastolta tietenkin puuttuu se varma Liiga-tason kakkosvahti. Emil Larmi on pelannut kahta epäonnistunutta peliä lukuunottamatta aivan erinomaisen alkukauden, mutta jonkun pitäisi pystyä paikkamaan Larmia noin 5-7 ottelussa runkosarjan aikana. Tietenkin jos halutaan innostua, niin joku todellinen kirittäjä ja haastaja olisi kiva, mutta realistisesti joku selvä kakkosvahti HPK:n on hankittava. Joku sellainen, joka tietää asemansa ja hyväksyy sen sekä pystyy pelaamaan Liiga-tasolla ne muutamat pelit.
Jos HPK:lle nyt jostain taivaasta putoaisi sellaiset kolmesataatuhatta euroa budjettiin lisää ja niillä hommattaisiin esimerkiksi toisessa ketjussa mainitsemani Steve Eminger, SaiPan tyhjennysmyynnistä Per Savilahti-Nagander, Mestiksestä hyökkäysrotaatioon joku Tomi Wilenius ja maalille lainataan koko loppukaudeksi Eetu Laurikainen, niin HPK olisi todellakin valmis palaamaan pronssikerhoksi. Mutta ilman niitä rahoja toivotaan, että maalille löydetään joku kiva kaveri, puolustusta onnistutaan vahvistamaan ja sormet ristissä jännitetään, ettei kärkiäijät loukkaannu.
Ensi kaudesta voi tulla entistä mielenkiintoisempi, kun HPK:lla on Antti Pennasen myötä oikeasti vetovoimaa taas. Nostetaan nyt jo hyvissä ajoissa esiin nimi Robert Leino, joka olisi kiva kotiuttaa junnuaikaisen valmentajansa Pennasen papereihin takaisin. Varmasti Leinoa kiinnostaa paluu Hämeenlinnaan enemmän, kun Pennanen on koutsina, eikä vaikkapa Pasi Arvonen. Mutta se, palaako Leino vai ei, se selviää joskus puolen vuoden päästä, joten ei siitä sen enempää.