Lukaisin tässä YLE Urheilun jutun Kenin urakehityksestä viimeisen parin vuoden ajalta ja tuli mieleen että kun kyseessä taitaa kuitenkin olla sellainen projektipelaaja kenen on tarkoitus ilahduttaa etelä-savolaista yleisöä vielä useita vuosia (muuten en näe koko touhussa mitään järkeä), niin tokihan kaveri oman ketjun ansaitsee.
Niin ja ketjunavausajankohdasta huolimatta tämä on sitten kirjoitettu täysin selvin päin eikä edes huumorilla.
Kyseessä siis (kuten oletettavasti useimmat nimen tunnistavat tietävätkin) Jere Karalahden 17 vuotta nuorempi velipuoli. Keni on pelannut HJK:n junnuissa, mistä siirtyi Kiekko-Vantaan U20 ryhmään pelaaman kauden junnuliigaa ha -mestistä. Kaudet 13-14 ja 14-15 pelasi kolmosdivaria ja hankki elantonsa Helsingin jääkenttäsäätiön palkkalistoilla jäänhoitokoneen kuljettajana. Alkuvuodesta -15 Jeren palattua Ruotsista takaisin Suomeen, päättivät pistää yhdessä Kenin elämäntavat huippukiekkoilijamoodiin ja puolen vuoden treeni- ruokavalio- ja itseluottamusharjoitusten jälkeen Keni soitti KeuPan valmentajaksi ryhtyneelle Niemisen Villelle tulevansa Keuruulle try-outille. Loppu on ns. historiaa (ja onneksemme elävää historiaa).
Ohessa linkki YLEn juttuun Kenistä:
Keni Karalahdesta kuoriutui täysiverinen liigapelaaja – "Aivan kuten veljensä parhaina päivinään" | Yle Urheilu | yle.fi
Kaveri tuli bongattua viime kaudella KeuPan riveistä ja silloin lähinnä naureskeltiin että minkäs Bambin ovat pistäneet luistimille honkkeloimaan. Kun keväällä alkoi kuulua huhuja että tulisi Niemisen mukana Mikkeliin niin noihinkin huhuihin suhtauduttiin lähinnä nauraen. Joukkueen julkistuksessa Keni oli eittämättä suurin "mitä helvettiä" -signaus ja kaikki kenen kanssa aiheesta keskustelin olivat (kanssani) yhtä mieltä siitä että SaPKoon koko kaudeksi ja toivottavasti on edes Mestiksessä jotenkin hyödyksi. Harjoituskaudella Keni oli pelaavassa kokoonpanossa ja bambeilu jatkui yhdessä vastustajan maaleihin päätyneiden virheiden kanssa. Johtopäätös oli että ei käyttöä ja menkööt mihin tahansa kunhan ei runkosarjassa enää Jukureiden riveissä toheloi. Runkosarja alkoi ja siellä oli #3 illasta toiseen ja siinä alkoi näkyä pikkuhiljaa (tai suoraan sanottuna helvetin nopeasti) kehittymistä, virheitä tuli (ja useissa ensimmäisistä peleistä voidaan suoraan laskea Kenin piikkiin vähintään yksi vastustajan maaleista), mutta siinä alkoi huomata että kaverillahan taitaa olla peliälyä. Loukkaantuminen ja sitä seurannut pelaamattomuus näkyi todella karmeasti kun paluuottelussaan pelasi tasan yhden vaihdon jossa lahjoitti vastustajalle maalin ja penkitettiin lopuksi aikaa. Mutta sen jälkeen käyrä onkin ollut ylöspäin ja täytyy sanoa että todella hurjaan tahtiin. Kauden alkupuolen peleissä tuli naurettua että "mitä helvettiä, Keni on eksynyt hyökkäysalueelle kiekon kanssa", nyttemmin noita hiipiviä nousuja on oppinut odottamaan. Mutta hienointa on kaverin todella nopea peliäly, joka yhdistettynä rutiinin ja itseluottamuksen kasvun kanssa poikii tällä hetkellä useita oivaltavia syöttöjä paikkoihin joita ei edes katsomosta ole tullut tajunneeksi vaikka melko paljon kokonaisvaltaisemman kuvan kenttätapahtumista sieltä saakin.
Ei se liike vieläkään kovin sulavaa ole (ja tuskin koskaan onkaan), mutta jatkuvasti paranee ja tällaisenakin jo "riittävää". Hienointa on kuitenkin ollut havaita että kohlon mörssärin sijaan meille onkin näköjään osattu hommata viiltävän terävällä peliälyllä varustettu loistopasseja sekä puolustus- että hyökkäyspäädyssä jakeleva syöttökone, kenen puolustusvelvoitteetkin suoritetaan toimivalla tasolla. Tai no hienointa on se että kehitys on edelleen silminnähtävää ja zambonikuski on todellakin murtautumassa sekä puolustajien eliittiin, että mikkeliläisten sydämiin.
Tervetuloa Mikkeliin, Keni!
Niin ja ketjunavausajankohdasta huolimatta tämä on sitten kirjoitettu täysin selvin päin eikä edes huumorilla.
Kyseessä siis (kuten oletettavasti useimmat nimen tunnistavat tietävätkin) Jere Karalahden 17 vuotta nuorempi velipuoli. Keni on pelannut HJK:n junnuissa, mistä siirtyi Kiekko-Vantaan U20 ryhmään pelaaman kauden junnuliigaa ha -mestistä. Kaudet 13-14 ja 14-15 pelasi kolmosdivaria ja hankki elantonsa Helsingin jääkenttäsäätiön palkkalistoilla jäänhoitokoneen kuljettajana. Alkuvuodesta -15 Jeren palattua Ruotsista takaisin Suomeen, päättivät pistää yhdessä Kenin elämäntavat huippukiekkoilijamoodiin ja puolen vuoden treeni- ruokavalio- ja itseluottamusharjoitusten jälkeen Keni soitti KeuPan valmentajaksi ryhtyneelle Niemisen Villelle tulevansa Keuruulle try-outille. Loppu on ns. historiaa (ja onneksemme elävää historiaa).
Ohessa linkki YLEn juttuun Kenistä:
Keni Karalahdesta kuoriutui täysiverinen liigapelaaja – "Aivan kuten veljensä parhaina päivinään" | Yle Urheilu | yle.fi
Kaveri tuli bongattua viime kaudella KeuPan riveistä ja silloin lähinnä naureskeltiin että minkäs Bambin ovat pistäneet luistimille honkkeloimaan. Kun keväällä alkoi kuulua huhuja että tulisi Niemisen mukana Mikkeliin niin noihinkin huhuihin suhtauduttiin lähinnä nauraen. Joukkueen julkistuksessa Keni oli eittämättä suurin "mitä helvettiä" -signaus ja kaikki kenen kanssa aiheesta keskustelin olivat (kanssani) yhtä mieltä siitä että SaPKoon koko kaudeksi ja toivottavasti on edes Mestiksessä jotenkin hyödyksi. Harjoituskaudella Keni oli pelaavassa kokoonpanossa ja bambeilu jatkui yhdessä vastustajan maaleihin päätyneiden virheiden kanssa. Johtopäätös oli että ei käyttöä ja menkööt mihin tahansa kunhan ei runkosarjassa enää Jukureiden riveissä toheloi. Runkosarja alkoi ja siellä oli #3 illasta toiseen ja siinä alkoi näkyä pikkuhiljaa (tai suoraan sanottuna helvetin nopeasti) kehittymistä, virheitä tuli (ja useissa ensimmäisistä peleistä voidaan suoraan laskea Kenin piikkiin vähintään yksi vastustajan maaleista), mutta siinä alkoi huomata että kaverillahan taitaa olla peliälyä. Loukkaantuminen ja sitä seurannut pelaamattomuus näkyi todella karmeasti kun paluuottelussaan pelasi tasan yhden vaihdon jossa lahjoitti vastustajalle maalin ja penkitettiin lopuksi aikaa. Mutta sen jälkeen käyrä onkin ollut ylöspäin ja täytyy sanoa että todella hurjaan tahtiin. Kauden alkupuolen peleissä tuli naurettua että "mitä helvettiä, Keni on eksynyt hyökkäysalueelle kiekon kanssa", nyttemmin noita hiipiviä nousuja on oppinut odottamaan. Mutta hienointa on kaverin todella nopea peliäly, joka yhdistettynä rutiinin ja itseluottamuksen kasvun kanssa poikii tällä hetkellä useita oivaltavia syöttöjä paikkoihin joita ei edes katsomosta ole tullut tajunneeksi vaikka melko paljon kokonaisvaltaisemman kuvan kenttätapahtumista sieltä saakin.
Ei se liike vieläkään kovin sulavaa ole (ja tuskin koskaan onkaan), mutta jatkuvasti paranee ja tällaisenakin jo "riittävää". Hienointa on kuitenkin ollut havaita että kohlon mörssärin sijaan meille onkin näköjään osattu hommata viiltävän terävällä peliälyllä varustettu loistopasseja sekä puolustus- että hyökkäyspäädyssä jakeleva syöttökone, kenen puolustusvelvoitteetkin suoritetaan toimivalla tasolla. Tai no hienointa on se että kehitys on edelleen silminnähtävää ja zambonikuski on todellakin murtautumassa sekä puolustajien eliittiin, että mikkeliläisten sydämiin.
Tervetuloa Mikkeliin, Keni!