Minä seurasin seurajoukkuefutista aktiivisesti yli 20 vuotta, mutta kliseisesti totean rahan pilanneen seurajoukkuefutiksen. Ainahan suurseurat ovat rahalla mällänneet, mutta aiemmin touhu oli jotenkin ymmärrettävämpää: vanha suosikkiseurani saattoi ostaa kesällä pelaajan tai pari, mutta se oli siinä. Nyt ollaan sijoittamassa 200 miljoonaa pariin pelaajaan ja fanit vaativat koko ajan lisää. Pahimmassa tapauksessa ostavalla seuralla on niskassaan satojen miljoonien velat, mutta ei se mitään. Ne joilla ei ole, touhua rahoittavat sheikit ja muut rehelliset rahamiehet. Sitten on joukko entisiä suurseuroja, jotka kupataan vuosittain parhaista pelaajista ja pikkuseuroja, jotka pelaavat vuosi toisensa jälkeen pelkästä olemassaolostaan.
Tämän vuoksi itse innostun vain ja ainoastaan maajoukkuepeleistä, jossa rahakkain valtio ei pääse häsläämään siirtomarkkinoilla. Toki Skotlannin, Irlannin ja muiden kansalaisuuskikkailut huvittavat ja italialaisten ärsyttävät, mutta niiden kanssa pystyy toistaiseksi elämään.