Sinänsä ei kenenkään, aika tunteettomana viihteenä näitä pelejä nyt seurataan kun Bruins on ulkona. Mutta kyllähän jotain sympatioita yms. aina löytyy, joten heitetäänpä joukkueita järjestykseen:
1. Flyers. BBB ja BSB nyt ovat jonkinlaiset sisarjoukkueet testosteronintäyteisine brändeineen, joten ykkös/kakkossijalla ovat aina menestystä toivoessa Bruinsin jälkeen (Tampan kanssa tuota vääntöä käyneet mielessäni hyvinkin toistakymmentä vuotta). Ainoastaan tuo parin vuoden takainen 0-3->4-3 pisti Flyersin hetkeksi vituttamaan, mutta viime kevään ansiosta tuo on helposti anteeksiannettu. Mainittakoon myös että Timoselle soisi Cupin ja Giroux on aivan mielettömän hieno pelaaja.
2. Kings. Tämän hetken Kingsissä on monta helvetin hienoa pelaajaa (Richards, Kopitar, miksei myös Quick joka lienee Timpan ohella NHL:n viihdyttävin veskari nykyään), ja vaikka organisaatio itsessään ei herätä isompia tuntoja suuntaan tai toiseen niin pientä symppaushistoriaa löytyy siinä mielessä että Luc Robitaille kuului suosikkipelaajiini. On myöskin pitkäjänteisesti rakennettu joukkue, mitä aina arvostan.
3. Coyotes. Phoenixissä on tehty viime vuodet todella hienoa työtä rajallisilla resursseilla. Shane Doan ansaitsisi palkinnon seurauskollisuudestaan. Aliarvostettu puolustaja Klesla on kuulunut pitkään suosikkeihini. Yandlen peli on parhaimmillaan todella kivaa katsottavaa, tosin tällä kaudella on ollut vähän heikompi meno. Bissonnette on ihan hauska mies. Kanadalaisten viha Coyotesia kohtaan herättää sympatiaa.
4. Blues. Kuuluu myös näihin taitavalla draftauksella pitkäjänteisesti kehitettyihin jengeihin, vaikkei siltä näytäkään kun nousu huipulle oli yhtäkkinen. Totuus on kuitenkin se, että Blues alisuoritti pelaajistoon nähden aiemmilla kausilla. Pietrangelon ja Perronin peli on kaunista katsottavaa.
5./6. Capitals ja Rangers, ei missään järjestyksessä. Yhdentekeviä joukkueita, tosin Ovetshkin ja Lundqvist kuuluvat osastoon "niin hyvä että ansaitsisi menestyä", Ovin heikommista viime ajoista huolimatta.
7. Predators. Tootoo ulos organisaatiosta niin olisi listalla sijalla kaksi tai kolme, mutta tuolle nilkille en osaa menestystä toivoa. Cooken parannuksen jälkeen ehkä inhokkini koko liigasta, mikä on aika hyvä suoritus kun ottaa huomioon miten paljon vähemmän tulee seurattua Länttä. Tuntuu että melkein aina kun Predsiltä on jonkun pelin katsonut niin tulee joku inhottava ja vaarallinen temppu. Muuten menee tähän miellyttävään pienellä rahalla upeaa työtä -osastoon, puolustuspään kolmelle isolle soisi urotekoja myös playoffeissa, ja pelaajistosta löytyy rehtiä blue collar -henkeä.
8. Devils. Varmaan useimmille 90-luvun jälkipuoliskolla liigaa seuranneille syntyi antipatioita ainakin yhtä Devilsin, Red Wingsin ja Avalanchen pyhän kolminaisuuden jäsentä kohtaan. Itselleni se on Devils lähinnä johtuen jääkiekon "pilaamisesta" kymmeneksi vuodeksi - vaikka järjellä ajatellen sisäistänkin ettei se heidän vikansa ole että hyödynsivät olemassa olevat säännöt mahdollisimman hyvin. Mutta eipä penkkiurheilija suosikkejaan ja inhokkejaan järjellä valitsekaan. Työsulun jälkeinen pelaajien alhainen kohtelu (tuskin kukaan on samalla innolla työntänyt NHL-tason pelaajia farmiin palkkakattosyistä kuin Devils heti työsulun jälkeen) ei ainakaan parantanut tuntemuksia. Elias on kaikesta huolimatta hieno pelaaja, samoin tuoreemmista tapauksista Zajac, mutta nuo eivät yksin riitä.