PES kirjoitti:
Hannu Jortikka -> Valmentajaan joka osaa arvostaa pelaajia ja kritisoida myös itseään.
Legendaarista kamaa. Jalosen Kojoakin katseltiin täydet kaksi vuotta, minkä luulisi todistaneen itse kullekin, että valmentajia ei kovin helposti Turussa vaihdeta kesken kautta. Ei varsinkaan Jortikkaa, jolla on taskussa kolmen vuoden pahvi valmentajana ja sen jälkeen kaikesta päätellen tiedossa muita hommia organisaation sisällä.
Toki Jortikalla on hurjat näytöt osaamisestaan sm-liigassa, mutta Jortikan menestyksessä myös joukkue on aina ollut erinomaisen hyvä.
Tämän kliseen on kuullut jo niin monta kertaa, ettei siihen oikein viitsisi enää tarttua. Jos nyt kuitenkin haluaisi aiheesta keskustella, niin tuota epämääräistä toteamusta pitäisi ensin vähän konkretisoida. Eli voisitko luetella esimerkkejä valmentajista, jotka ovat saavuttaneet "menestystä" muilla kuin "erinomaisen hyvillä" joukkueilla?
Ottaen huomioon, että Turussa on kyllä nähty erittäin kilpailukykyisiä kokoonpanoja sekä ennen että jälkeen Jortikan, voisi pohtia sitäkin, miksi juuri Jore on tehnyt tuosta porukasta kaikkein kovimmat tulokset. Seitsemän vuotta, kuusi kultamitalia, siinä missä Jursinov, ehdoton huippukoutsi hänkin, saavutti kuudessa vuodessa kaksi kultaa ja kolme hopeaa. Tai miksei Aravirta, joka on niin ikään saanut useasti näyttää kykyjään erinomaisella joukkueella, ole saavuttanut yhtä kovaa onnistumisprosenttia? Miksi Rautakorpi, joka on yksi nykyliigan ehdottomista huippukoutseista, koki monta pienempää tai isompaa epäonnistumista ennen kuin saavutti ensimmäisen mestaruutensa? Tähän voisi vielä lisätä Westerlundin & Summasen sekä monta muuta...
Aina jaksaa ihmetyttää se, miten Jortikkaa vastaan nostetaan lyömäaseeksi se, että hän on saavuttanut suurimman menestyksensä - ne vaivaiset kuusi kultamitalia - erinomaisilla joukkueilla. Ihan niin kuin Jore olisi ainut valmentaja, jolla on joskus ollut liigassa huippujoukkue käytössään. Kyllä vastaavantasoisia nippuja on ollut monella muullakin, mutta kukaan muu ei ole pystynyt niillä yhtä vakuuttaviin näyttöihin.
Oululaisena muuten osannet kertoa, oliko se Kärppien A-juniorijoukkue, jonka Jortikka valmensi SM-kultaan 80-luvun alkupuolella, erinomaisen hyvä kilpailijoihiin verrattuna? Tämä siis ilman minkäänlaista ironiaa, sillä itseäni kiinnostaisi kuulla tarkemmin tuosta ajanjaksosta.
Näin mä ajattelisin tilannetta siellä Turggusessa. Mielelläni kuuntelisin teidän tepsifanien mielipiteitä em. asiasta.
Eipä sinänsä, että noista vanhoista meriiteistä tällä hetkellä mitään konkreettista apua olisi. Tällä kaudella ei juuri aihetta tyytyväisyyteen ole ollut, parantamisen varaa on reilusti, joka suhteessa. Eli ei Jortsu tosiaankaan ole tähän mennessä onnistunut, mutta ei tässä silti ole puhettakaan siitä, että äijää oltaisiin vaihtamassa.
Eilisen Pelicans -nuhjauksen tiimoilta alkoi kieltämättä epäilyttää, että saadaanko kurssia vielä tällä kaudella merkittävästi oikaistua. Mietityttää väkisinkin, mitä Jortikan eilen mainitsema "väsymys", jolla siis perusteltiin heikkoa esitystä kentällä, oikein tarkoittaa: fyysistä väsymystä harjoittelusta vai henkistä väsymystä, minkä on aiheuttanut luottamuspula pelaajiston ja valmentajien välillä? Vaikka kyse olisikin jälkimmäisestä, tai edes jotain sen suuntaista, valmennusta tuskin ruvetaan vaihtamaan. Todennäköisempää on, että tämä kausi kitkutellaan joten kuten loppuun ja pelien päätyttyä joukkueessa nähdään samanlainen iso tuuletus kuin Jokereissa Joren ekan valmennusvuoden jälkeen.
Itse jaksan kaikesta huolimatta uskoa valoisampaan huomiseen, mutta se vaatii huomattavaa petrausta niin valmentajilta, pelaajilta kuin tj. Narvanmaaltakin (tai kuka niistä vahvistusten etsinnästä sitten vastaakin). Rosteri on jo niin kapea, että se vaatii vahvistamisen lisäksi myös puhtaasti täydennystä. Eli kuten Grainger sanoi, tällä hetkellä ei pahemmin ole varaa tehdä vaihtokauppoja. Muutama tai edes pari äijää lisää, ennen kuin voidaan ruveta katsomaan, kuka on heikoin lenkki.