<BR>Kelkkailu on vänkää ! [15:41, 27. Helmikuuta 2000]
<BR>
<BR>Olen löytänyt uuden reipashenkisen
<BR>harrastuksen,nimittäin
<BR>moottorikelkkailun. Kuten kaikkiin
<BR>harrastamisenarvoisiin lajeihin
<BR>kuuluu, niin tämäkin ilonpito on tuhottoman
<BR>kallista. Sain kipinän
<BR>lajiin vieraillessani ystäväni luona
<BR>Kankaanpäässä, missä vuokrasin
<BR>kelkan paikalliselta diileriltä. Erehdyin jo
<BR>tuolloin pitämäänlystiä hinnakkaana pulittaessani
<BR>loppuunajetun Jammun lainasta 700/vrk.
<BR>Mutta mikä tässä maailmassa ilmaista olisi.
<BR>
<BR>Kokosimme ryhmän kasaan ja painoimme
<BR>peukalolämiskät vasten stongia ja sukset kohti
<BR>patikkoa, ja eikun menoksi. Yritin sinnikkäästi
<BR>roikkua kokeneempien kuskien lumiryöpytyksessä.
<BR>Luulenpa että Kankaanpään
<BR>poiken menoa siivitti vielä entistäkin
<BR>räväkämpään lentoon miehinen halu
<BR>näytää onnettomalle Stadilaiselle kuinka homma
<BR>käy. Eihän siinä mitään
<BR>terve piirre nuorissa miehissä. Alkutaival oli
<BR>hulvattoman hauska
<BR>sisältäen kosolti vauhtia, jännitystä ja kiperiä
<BR>tilanteita. Kuten arvata saattoi
<BR>päätyi Röörin ohjastama vuokrakelkka lopulta
<BR>värikkäiden vaiheiden
<BR>päätteeksi reitin laidassa lymynneeseen koivuun.
<BR>Tiedä missä itsänsä piilotteli, ruoja.
<BR>Luonnollisesti olimme
<BR>tällöin reittimme ääripäässä Ikaalisissa n. 60
<BR>km.lähtöpisteestämme.
<BR>Mielessä kajasteli jo sinänsä maanläheinen ja
<BR>vihreä paluumatka patikoiden,
<BR>mutta neuvokkaiden toverieni kera saimme
<BR>musaroitua kelkan tukivarret sellaiseen
<BR>formuun, että sillä saattoi nilkuttaa reitin
<BR>takaisin.
<BR>
<BR>Paluumatkalla fiilis alkoi pikkuhiljaa hiipua
<BR>sukset sikin sokin vikuroivan kelkan
<BR>kyydissä miettien kolarin mahdollisia sanktioita.
<BR>En halunnut pilata toisten iloa,
<BR>vaan käskin heidän jatkaa matkaa omaa vauhtiansa.
<BR>Vakuutin osaavani
<BR>vuokraamolta annetun kartan avulla hyvin
<BR>merkattua reittiä takaisin.
<BR>Mukanani oli myös pahimman varalle kännykkä ja
<BR>gps (jota en kylläkään ollut
<BR>koskaan opetellut käyttämään). Muun seurueen
<BR>perävalot hävisivät yhdessä
<BR>hujauksessa maastoon. Olin yksin, ja harmittelin
<BR>mielessäni sitä kepeyttä, jolla
<BR>ehdotukseni oli hyväksytty vieläpä
<BR>yksimielisesti. Olisi nyt ollut korrektia
<BR>vierasta kohtaan edes yhden jäädä seurakseni,
<BR>vaikkakin olisin toki tätäkin
<BR>ehdotusta muodollisesti vastustellut.
<BR>
<BR>Körötellessäni siinä yksikseni synkkänä hiki
<BR>kuivui, ja alkoi paleltaakkin.
<BR>Bensakin rupesi käymään vähiin. Viimeisenä
<BR>loppuhuipennuksena laskeutui
<BR>hämäräkin vielä rannattomalta tuntuvaan metsään.
<BR>Noilla kulmilla oli kuulemma tavattu
<BR>verenhimoisia villikoiralaumojakin kotieläimiä ja
<BR>marjastajia raatelemassa -pelotti.
<BR>Kunnon konjamiini tujaus olisi tehnyt eetvarttia
<BR>ja valanut uskoa yksinäiseen
<BR>taivaltajaan, mutta nuo umpimieliset
<BR>Kankaanpääläiset suhtautuivat nuivasti
<BR>tissutteluun kelkkailun yhteydessä,
<BR>joten olin jättänyt nahkakantiseni majapaikkaamme
<BR>-murhamiehet,jupisin itku kurkussa.
<BR>Yritin saada jossain vaiheessa vihiä gps:llä
<BR>kuinka kaukana määränpäästäni olin . En saanut
<BR>laitteesta mitään tolkkua.
<BR>Näyttöön pukkasi last fixejä ja route menuja
<BR>sekä sat statuksia, joista en tullut
<BR>hullua hurskaammaksi, päinvastoin se oli vielä
<BR>omiaan näivertämään jo ennestäänkin
<BR>luuhistumaisillaan olevaa psyykettäni. Päätin
<BR>kuitenkin urhoollisesti, etten
<BR>soittaisi apua ennen kuin viimeisillä hengen
<BR>vedoilla. Terve suomalainen
<BR>menttalitetti on nimittäin juurtunut tukevasti
<BR>toimiini. Esitin urheaa itselleni,
<BR>kenellekkään muille tuo tuskin olisi enään mennyt
<BR>läpi .
<BR>
<BR>Lopullinen paniikkihäiriö iski hetkeä myöhemmin
<BR>kelkan sammuessa.
<BR>Tällöin sammuvat luonnollisesti myös valot.
<BR>Volisin epätoivoani pää takakenossa
<BR>yhä tihenevässä pimeydessä. Ajatuksiini
<BR>loimahteli värikkään elämäni eri vaiheita.
<BR>Pikkuinen projektori lanttuni sisällä heijasteli
<BR>elämänkertani 8 millin rainana
<BR>verkkokalvoilleni. Tuo rujo tarina ei ollut
<BR>kaunista katseltavaa , onnekseni
<BR>vain minut oli kutsuttu ennakkonäytökseen.
<BR>Esityksen jälkeen nalkuttava eukkoni tuntui taas
<BR>lähes täydelliseltä vaimolta ja pahapäiset
<BR>kakarani olivatkin varsin kelvollisia ja
<BR>esimerkillisiä lapsosia. En enään kestänyt,
<BR>vaan kaivoin kännykkäni esiin ja vapisevin
<BR>sormin hain valikosta ystäväni
<BR>numeron. En koskaan ole kuullut yhtä ihanaista
<BR>ääntä, kuin ystäväni vastaus.
<BR>Rakastin sillä hetkellä jopa tuota koomista
<BR>Kankaanpään murretta.
<BR>Sopertelin puhelimeen olevani pahassa pulassa ja
<BR>tarvitsisin pikaista apua.
<BR>Kaverit lupasivat rientää apuun lopetettuaan
<BR>kahvinsa. PERKELE siellä ne vaan
<BR>kahvitteli, kun toinen teki metsässä kuolemaa.
<BR>
<BR>Tuskin olin saanut puhelimen ängettyä
<BR>vaatteisiini, kun aloin kuulla jo
<BR>moottorikelkkojen ääniä. Ratsuväki saapui niin
<BR>nopeasti, etten kerinnyt
<BR>rauhoittua äskeisestä myllerryksestä. Pojat
<BR>katselivat kummissaan kuusen
<BR>alla säikkynä kyyhöttävää ihmisrauniota. Änkytin
<BR>jotain sekavaa koirista, pimeästä
<BR>ja kuolemasta. Sillä välin joku oli asettanut
<BR>kelkkani hätäkatkaisijan irronneen
<BR>tutin paikoilleen, joka killui virta-avaimen
<BR>jatkeena, ja vetänyt sen käyntiin. Niistin nenäni
<BR>ja ryhdistäydyin.
<BR>Ajoin itse koko kahden kilometrin matkan
<BR>vuokraamolle poikien peesissä.
<BR>Hävetti.
<BR>
<BR>Palautin kelkan vuokraamoon ja maksoin
<BR>vakuutuksen omavastuun 5000
<BR>markkaa, ja päätin etten ikuna enään koskisi moisiin vehkeisiin.
<BR>Toivuttuani viikon reissusta lompsin kuitenkin Brantille ja ostin tuliterän
<BR>Polariksen. Nyt olen valmis palaamaan radalle
<BR>väkevämpänä kuin koskaan.
<BR>Vapiskaa kelkkakansa I`ll be selkä!
<BR>
<BR>Rööri
<BR>
<BR>
<BR>Olen löytänyt uuden reipashenkisen
<BR>harrastuksen,nimittäin
<BR>moottorikelkkailun. Kuten kaikkiin
<BR>harrastamisenarvoisiin lajeihin
<BR>kuuluu, niin tämäkin ilonpito on tuhottoman
<BR>kallista. Sain kipinän
<BR>lajiin vieraillessani ystäväni luona
<BR>Kankaanpäässä, missä vuokrasin
<BR>kelkan paikalliselta diileriltä. Erehdyin jo
<BR>tuolloin pitämäänlystiä hinnakkaana pulittaessani
<BR>loppuunajetun Jammun lainasta 700/vrk.
<BR>Mutta mikä tässä maailmassa ilmaista olisi.
<BR>
<BR>Kokosimme ryhmän kasaan ja painoimme
<BR>peukalolämiskät vasten stongia ja sukset kohti
<BR>patikkoa, ja eikun menoksi. Yritin sinnikkäästi
<BR>roikkua kokeneempien kuskien lumiryöpytyksessä.
<BR>Luulenpa että Kankaanpään
<BR>poiken menoa siivitti vielä entistäkin
<BR>räväkämpään lentoon miehinen halu
<BR>näytää onnettomalle Stadilaiselle kuinka homma
<BR>käy. Eihän siinä mitään
<BR>terve piirre nuorissa miehissä. Alkutaival oli
<BR>hulvattoman hauska
<BR>sisältäen kosolti vauhtia, jännitystä ja kiperiä
<BR>tilanteita. Kuten arvata saattoi
<BR>päätyi Röörin ohjastama vuokrakelkka lopulta
<BR>värikkäiden vaiheiden
<BR>päätteeksi reitin laidassa lymynneeseen koivuun.
<BR>Tiedä missä itsänsä piilotteli, ruoja.
<BR>Luonnollisesti olimme
<BR>tällöin reittimme ääripäässä Ikaalisissa n. 60
<BR>km.lähtöpisteestämme.
<BR>Mielessä kajasteli jo sinänsä maanläheinen ja
<BR>vihreä paluumatka patikoiden,
<BR>mutta neuvokkaiden toverieni kera saimme
<BR>musaroitua kelkan tukivarret sellaiseen
<BR>formuun, että sillä saattoi nilkuttaa reitin
<BR>takaisin.
<BR>
<BR>Paluumatkalla fiilis alkoi pikkuhiljaa hiipua
<BR>sukset sikin sokin vikuroivan kelkan
<BR>kyydissä miettien kolarin mahdollisia sanktioita.
<BR>En halunnut pilata toisten iloa,
<BR>vaan käskin heidän jatkaa matkaa omaa vauhtiansa.
<BR>Vakuutin osaavani
<BR>vuokraamolta annetun kartan avulla hyvin
<BR>merkattua reittiä takaisin.
<BR>Mukanani oli myös pahimman varalle kännykkä ja
<BR>gps (jota en kylläkään ollut
<BR>koskaan opetellut käyttämään). Muun seurueen
<BR>perävalot hävisivät yhdessä
<BR>hujauksessa maastoon. Olin yksin, ja harmittelin
<BR>mielessäni sitä kepeyttä, jolla
<BR>ehdotukseni oli hyväksytty vieläpä
<BR>yksimielisesti. Olisi nyt ollut korrektia
<BR>vierasta kohtaan edes yhden jäädä seurakseni,
<BR>vaikkakin olisin toki tätäkin
<BR>ehdotusta muodollisesti vastustellut.
<BR>
<BR>Körötellessäni siinä yksikseni synkkänä hiki
<BR>kuivui, ja alkoi paleltaakkin.
<BR>Bensakin rupesi käymään vähiin. Viimeisenä
<BR>loppuhuipennuksena laskeutui
<BR>hämäräkin vielä rannattomalta tuntuvaan metsään.
<BR>Noilla kulmilla oli kuulemma tavattu
<BR>verenhimoisia villikoiralaumojakin kotieläimiä ja
<BR>marjastajia raatelemassa -pelotti.
<BR>Kunnon konjamiini tujaus olisi tehnyt eetvarttia
<BR>ja valanut uskoa yksinäiseen
<BR>taivaltajaan, mutta nuo umpimieliset
<BR>Kankaanpääläiset suhtautuivat nuivasti
<BR>tissutteluun kelkkailun yhteydessä,
<BR>joten olin jättänyt nahkakantiseni majapaikkaamme
<BR>-murhamiehet,jupisin itku kurkussa.
<BR>Yritin saada jossain vaiheessa vihiä gps:llä
<BR>kuinka kaukana määränpäästäni olin . En saanut
<BR>laitteesta mitään tolkkua.
<BR>Näyttöön pukkasi last fixejä ja route menuja
<BR>sekä sat statuksia, joista en tullut
<BR>hullua hurskaammaksi, päinvastoin se oli vielä
<BR>omiaan näivertämään jo ennestäänkin
<BR>luuhistumaisillaan olevaa psyykettäni. Päätin
<BR>kuitenkin urhoollisesti, etten
<BR>soittaisi apua ennen kuin viimeisillä hengen
<BR>vedoilla. Terve suomalainen
<BR>menttalitetti on nimittäin juurtunut tukevasti
<BR>toimiini. Esitin urheaa itselleni,
<BR>kenellekkään muille tuo tuskin olisi enään mennyt
<BR>läpi .
<BR>
<BR>Lopullinen paniikkihäiriö iski hetkeä myöhemmin
<BR>kelkan sammuessa.
<BR>Tällöin sammuvat luonnollisesti myös valot.
<BR>Volisin epätoivoani pää takakenossa
<BR>yhä tihenevässä pimeydessä. Ajatuksiini
<BR>loimahteli värikkään elämäni eri vaiheita.
<BR>Pikkuinen projektori lanttuni sisällä heijasteli
<BR>elämänkertani 8 millin rainana
<BR>verkkokalvoilleni. Tuo rujo tarina ei ollut
<BR>kaunista katseltavaa , onnekseni
<BR>vain minut oli kutsuttu ennakkonäytökseen.
<BR>Esityksen jälkeen nalkuttava eukkoni tuntui taas
<BR>lähes täydelliseltä vaimolta ja pahapäiset
<BR>kakarani olivatkin varsin kelvollisia ja
<BR>esimerkillisiä lapsosia. En enään kestänyt,
<BR>vaan kaivoin kännykkäni esiin ja vapisevin
<BR>sormin hain valikosta ystäväni
<BR>numeron. En koskaan ole kuullut yhtä ihanaista
<BR>ääntä, kuin ystäväni vastaus.
<BR>Rakastin sillä hetkellä jopa tuota koomista
<BR>Kankaanpään murretta.
<BR>Sopertelin puhelimeen olevani pahassa pulassa ja
<BR>tarvitsisin pikaista apua.
<BR>Kaverit lupasivat rientää apuun lopetettuaan
<BR>kahvinsa. PERKELE siellä ne vaan
<BR>kahvitteli, kun toinen teki metsässä kuolemaa.
<BR>
<BR>Tuskin olin saanut puhelimen ängettyä
<BR>vaatteisiini, kun aloin kuulla jo
<BR>moottorikelkkojen ääniä. Ratsuväki saapui niin
<BR>nopeasti, etten kerinnyt
<BR>rauhoittua äskeisestä myllerryksestä. Pojat
<BR>katselivat kummissaan kuusen
<BR>alla säikkynä kyyhöttävää ihmisrauniota. Änkytin
<BR>jotain sekavaa koirista, pimeästä
<BR>ja kuolemasta. Sillä välin joku oli asettanut
<BR>kelkkani hätäkatkaisijan irronneen
<BR>tutin paikoilleen, joka killui virta-avaimen
<BR>jatkeena, ja vetänyt sen käyntiin. Niistin nenäni
<BR>ja ryhdistäydyin.
<BR>Ajoin itse koko kahden kilometrin matkan
<BR>vuokraamolle poikien peesissä.
<BR>Hävetti.
<BR>
<BR>Palautin kelkan vuokraamoon ja maksoin
<BR>vakuutuksen omavastuun 5000
<BR>markkaa, ja päätin etten ikuna enään koskisi moisiin vehkeisiin.
<BR>Toivuttuani viikon reissusta lompsin kuitenkin Brantille ja ostin tuliterän
<BR>Polariksen. Nyt olen valmis palaamaan radalle
<BR>väkevämpänä kuin koskaan.
<BR>Vapiskaa kelkkakansa I`ll be selkä!
<BR>
<BR>Rööri
<BR>