Sen mitä lähetykseen kuulin musiikkia niin tosiaan aika hirveää kuraa. Meininki oli kuin aikamatka johonkin 90-luvun teinidiscoon. Tuo amisdisco nyt on aikalailla viimeistä musiikkia mitä haluaa kuulla lätkäpelissä, ja herättää lähinnä myötähäpeän tunnetta. Vain Petri Nygårdin pillupornokulli biisit jäivät uupumaan täydellisyydestä.
Miettiikö nämä DJ:t koskaan, että mikä se kohderyhmän musiikkimaku on? Tai millainen musiikki saattaisi sopia juurikin tähän tapahtumaan missä nyt ollaan... Muutaman kerran HIFK:n kotipeleissä käyneenä täytyy sanoa, että siellä osataan hoitaa tuo musiikkipuoli hyvin. Lätkään kuuluu tietynlainen musiikki, Raksilassa on tietyt perinteiset biisit... Jos halutaan lisätä uutta biisiä mukaan niin niidenkin on sovittava siihen kokonaisuuteen mukaan. Tästä syystä esimerkiksi NHL-videopelissä on hyvin erilainen soittolista kuin FIFA:ssa. Tai NHL-peleissä soitetaan hyvin erilaista musiikkia kuin NBA-peleissä.
DJ:n on hyvä tehdä kotiläksyt huolella ja tähän hyvä tapa on tutustua siihen millainen musiikki kuuluu lätkäkulttuuriin ja erityisesti Ouluun.
Teinidiscolta tosiaan tuntui. Itselläni oli luvattoman pitkä tauko hallilla käynnistä (siitä annan pitkän miinuksen itselleni), mutta kyllä sai ihmetellä musavalintoja. Ehkä siellä DJ:lla tosiaan vielä oma loppukesän "testaillaan vähän kaikkea"-vaihe menossa. Taisi toisen maalin jälkeen maalibiisi tulla n. vartin myöhässä, siltä se ainakin vain näin hieman kärjistäen tuntui.
Itse olen tottunut viihtymään keikkopelin parissa niin, että hieman raskaampi mötäkkä soi. Siihen vaikuttaa varmasti tietysti oma makukin, joka sinne raskaampaan kallellaan, eikähän matseissa mitään Morbid Angelia tai Deicideä tarvi soittaa, mutta kun lajissa itsessään on vauhtia ja rytinää niin kyllä myös musa, jossa on sopivasti vauhtia ja rytinää saa katsojallekin sellaisen "nyt v***u mennään täysillä"-meiningin, mitä katsojana tietysti odottaa pelaajilta ja joukkueelta.
Pyyhkeitä siis tästä diskoläpsyttelystä, mutta josko se tästä käyrä osoittaisi ylöspäin silläkin puolella.