Tappara oli eilenkin kyllä onneton. En tiedä mikä ultimaattinen kiekkolaboratorio tässä on käynnissä ja ehkä lopputulemana koeputkesta pullahtaa joukkueellinen pelaajia, jotka eivät tarvitse mitään pelitavallista selkärankaa vaan pystyvät ratkomaan pelitilanteet omilla oivalluksillaan ja taidoillaan, mutta nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että tuo Tapparan luomuhöntsy on ihan vitun kauheeta kuraa seurata. Ihan jokainen vastustaja, SaiPasta ja Ässistä lähtien, pelaa paremman näköistä kiekkoa kuin Tappara. Ei varmaan joo sekään lohduta jos häviää, mutta minä ainakin lähdin voitosta huolimatta hallista eilenkin enemmänkin vihaisena ja pettyneenä kuin iloisena tai viihtyneenä.
Tapparalla on aina joku selitys: Paljon pelejä tiheään, liian pitkä tauko, on treenattu, on loukkaantuneita, muut perkele sumputtaa, luistelee ja taistelee ja ties mitä. Ihan kuin muilla joukkueilla ei olisi samanlaisia ongelmia. Mua ei kiinnosta vähääkään ne selitykset. Mää haluan mennä peliin viihtymään, katselemaan hienoja kuvioita, huikeita yksilösuorituksia, perseet penkistä väkisin nostattavia tilanteita, mutta saan vaan sitä saatanan alivoimaista hyökkäämistä kulmaan ja kiekonmenetyksiä. Vituttaa ihan huolella, että tuo rosteri hukataan tähän ilottomaan neppailuhöntsyyn.