Lupasin sanoa näkemäni perusteella jotain Tuomaisen pelistä:
Sen minkä nopeudessa häviät, voitat kaksinkertaisesti olemalla lähes aina "oikeassa" paikassa juuri silloin kun sinua tarvitaan.
Tuohon mielestäni kiteytyy Tuomaisen ensimmäinen peli KooKoon paidassa. Mieshän oli lähes koko ajan kentällä ollessaan pelin sisällä. Hän todellakin puolusti. Hänelle oli selkeästi annettu rooli ja paikka kentällä. Hän täytti nämä tehtävät.
Hurja veto Lehkoselta, kun hän antoi Tuomaiselle noin ison tontin ja paljon peliaikaa heti ensimmäisessä pelissä. Eikä hänen tarvinnut pettyä.
Tuomaisen ei nähty viilettävän tai polkevan kentällä, mutta ei hänen tarvinutkaan. Molempien maalien edustat ja laitaväännöt olivat hänen hommiaan. Ja tilaa oli. Tai siis jos ei ollut, niin Tuomainen teki itselleen sen tilan. Ei aivan kevyt kaveri siirrettäväksi sivuun.
Olin kyllä ihmeissäni ja ihastuksissani MIEHEN tekemisiin.
Mitä sitten pelistä muuten:
Jukurien pelin rakenne on edelleen loistava. Viisikko toimii yhdessä. Liikutaan tiiviissä muodostelmassa. Alku oli murhaavaa. Luisteluvoima, ajoitukset ja se yhdessä tekeminen. Sarjasijoitus ei voi olla mikään muu kuin tuo mikä nyt on, kun pelataan tuollaista viisikkopeliä.
Mutta kun peli toimii eikä maaleja saada heti alkuun niin kaikki voi kääntyä. Hyökkääminen meni hieman yli. Ei mitenkään pahasti, mutta näytti että se maali on tehtävä kun mylly on niin kovaa ja totaalista.
KooKoo pääsi hiljalleen käyntiin toivuttuaan alun helvetillisestä myllystä. Ei KooKoon viisikkopelaaminen missään vaiheessa ollut Jukuritasoa, mutta muussa oletiin edellä. Yksilötaito, uhrautuva puolustus ja raaka työnteko olivat KooKoon vahvuudet. Myös puolustajien varmuus omassa päässä kiekollisena oli huomattavaa. Lisäksi hyökkäysvitja tuli puolustusta. Kun kiekko menetettiin omalla hyökkäysalueella puolustamaan tuodellakin tultiin vauhdilla. Ja jokainen näytti taistelevan.
Flincin saama 2 + 10min oli jonkinlainen kulminaatio pelissä. Etenkin Flinckin kentällinen oli valtavassa vireessä alussa, mutta kun Markku oli poksissa se muuttui hampaattomammaksi.
Tuolla kirjoitettiin että Jukurit kaatuivat virheisiin. Näin voi olla, mutta tässä ottelussa KooKoo pakotti Jukurit virheisiin hyökkäyksissään. KooKoo ei niinkään saanut paineistettua Jukureita heidän puolustusalueellaan vaan oikea-aikaisesti tultiin keskialueelle ja omalle puolustussiniselle ottamaan vastaan Jukurihyökkäys. Takakarvaukset olivat vahvoja. Ja tilaa ei todellakaan annettu Jukurihyökkääjille keskikaistalla. Alkua lukuunottamatta.
Kirjoitettiin että oli roiskimista. Pelissä oli suuri panos ja jännite. Tämä oli taistelupeli eikä mikään hienojen kuvioiden harjoitusottelu. Kuvioille ei ollut tilaa, koska kentällä ei ollut tilaa. Ehkä joku voisi puhua koheltamisesta ja roiskimisesta, mutta ainakin KooKoo suojeli omaa maaliaan ja omaa aluettaan todella tarkasi. Myös purkukiekoin, mitä alkukaudesta näytti välillä olevan totaalisen kiellettyä.
Pelissä kaksi kovaa luistelevaa joukkuetta yrittivät viedä tilan vastustajalta ja raivata sitä itselleen. Molemmat varmasti halusivat voittaa juuri tämän ottelun. Ja se näkyy ehkä jollekin sekavana roiskimisena. Minusta peli kuitenkin oli laadukas etenkin se luonteen takia.
Pelissähän nähtiin mahtavia yksilösuorituksia. Tuomaisaisen maali ja Yawon syöttö. Jukuriden 1. maali, jossa Lähteenmäki meni todella ahtaaseen rakoon ja teki tahtomaalin maalin edestä. Samanlaisenhan teki Muhonen. Näistä maaleista näki sen, että KooKoo peitti pelissä oman puolustusalueensa parhaat sektorit tarkasti ja vain sinne väkisin menemällä maalin sai tehtyä.
Rämö oli loistava, mutta otti Seppänenkin muutaman tärkeä, jotka pitivät Jukurit pelissä 1 - 3 tilanteessa. Molempien alivoima oli kovaa luokkaa. No, voidaan sanoa, että ylivoima oli huonoa, mutta paremminkin alivoima esti varsinaisen ylivoimapelin.
Kun katsotaan laukaisukarttoja niin molemmilla on lähes yhtä paljon laukauksia parhaasta maalintekosektorista. Eli omaa maalia suojeltiin. KooKoo teki tämän tehokkaammin. Jukurien 2tolppaa ja KooKoon 1ylähirsi mennessään toisin olisivat voineet kääntää ottelun aivan toisenlaiseksi.
Kaikkineen tämä oli kova taisteluvääntö, jossa Jukurien pelin rakenne oli parempi, mutta KooKoon yksilöt ratkaisivat maalien muodossa. Kuitenkin on muistettava että nuo maalit eivät olisi riittäneet mihinkään ilman kovaa puolustustyöntekoa. Vähänkin ylihyökkäämistä ja Jukurit olisivat menneet menojaa.
Enää ei voida puhua siitä, että KooKoon puolustajat sitä ja tätä vaan KooKoon PUOLUSTUS!!! Tähän sisältyvät myös hyökkääjät. Ja tässä on iso ero alkukauteen.
Tällaista minä olin näkevinäni.
