Ensimmäistä erää voitaisiin sanoa hajuttomimmaksi ja tylsimmäksi, josta selvästi näki, että joukkueet pelaavat ensimmäistä harjoituspeliään. Tietyllä tapaa joukkueiden erot pystyi kuitenkin näkemään, sillä TPS pystyi pitämään kiekkoa enemmän sekä syöttämään pidempiä syöttöketjuja, halliten jonkin verran 1. erän tapahtumia. Erän paras maalipaikka tuli Marko Virtalalle, joka sai Miko Malkamäeltä lahjana kiekon b-pisteiden väliin. Virtala laukoi kerran ja toisenkin, mutta Toivonen kesti maalilla. Virtalan viimeistely olisi pitänyt kyllä tuossa paikkaa ollut paljon terävämpää. Virtalalla oli muutenkin ehkäpä eniten maalipaikkoja koko pelissä - toisessa erässä hän tuhlasi Soinnun rakentaman paikan, jossa Soinnun maltti ja sitä seurannut hyvä poikittaissyöttö tuli hyvään paikkaan Virtalalle, mutta Toivonen sai kättä tarpeeksi eteen.
Ensimmäisen erän ehdottomasti värikkäin ja näkyvin pelaaja oli Ilkka Pikkarainen, joka heti toisessa vaihdossaan ajeli jonkun Sport-pelaajan ihan pystyyn ja tämän jälkeen hämmensi muutenkin useamman kerran. Toisessa erässä Pikkaraisen hyvä työ palkittiinkin maalin muodossa, kun hän löi lapaansa suoraan tulleen paluukiekon helposti tyhjiin Toivosen ohi, syöttöpiste siihen maaliin Luceniukselle. Oikeastaan tuon maalin jälkeen Pikkarainen sitten vähän jäi taka-alalle, mutta vahva peli kuitenkin häneltä. Mikäli jatkaa liigassa samalla meiningillä, niin helvetin kivaa tulee vastustajalla varmasti olemaan Pikkaraisen tullessa jäälle.
Toinen erä oli noin muutenkin selkeästi TPS:n hallintaa ja tilanne olisi hyvin voinut olla kahden erän jälkeen luokkaa 0-4,5. Virtalan paikan ohella erityisesti Lasch oli erittäin vaarallinen, nopea ja kaikkialla hommissa. Karvasi kiekkoja omille, purki erän pahimman Sport-paineen pitkän vaihdon päätteeksi ja veti sitten vielä tolppaan Koskirannan hienosta syötöstä. Työ palkittiin sitten kolmoserässä, kun yhteispeli Tukosen kanssa tuotti hedelmää kahdesti. Ensin Sportin ehkäpä parhaimman painostusjakson päätteeksi Tukonen lähti laitaa pitkin vastahyökkäykseen Laschin kanssa, jättö taakse tulevalle Laschille ja Lascher hyödynsi hienolla tavalla 1vs1-tilanteessa Sport-pakin tuomaa omaa maskia ja tarkka ranne etukulmasta sisään. Lasch haki myöhemminkin samasta paikkaa reikää, mutta enempää maaleja mies itse ei iskenyt. 3-0 -maali oli pelin hienoin, kun Lasch sai kiekon maalin taa ja järjesti nopeilla käsillä, jaloillaan ja päällään Tukoselle takatolpalta varman maalin kahden Sport-pelaajan välistä.
TPS:n pirtein osa-alue oli siis tuo kakkosketju Tukonen - Koskiranta - Lasch, joka oli pirteämpi kuin esimerkiksi ekan maalin tehnyt ykkösketju. Smolenak oli ehkä eniten pimennossa noista kärkiketjujen äijistä. YV:llä vaihtelevaa pelaamista, ensimmäisellä yv:llä sähläili hiukan, mutta paransi peliään loppuun. Muistuu mieleen myös se TPS:n heittämä pitkä kiekko, jossa pitkän vaihdon jälkeen ykkösvitja joutui aloittamaan puolustusalueelta. Smolenak meni aloitukseen ja aivan päivänselvästi pelasi lisää lepoaikaa perseilemällä aloituksessa kunnolla. :mrgreen: Smolella oli toki myös ihan hyvä maalipaikka kolmannessa erässä, kun Lucenius antoi hienon passin keskelle, josta Smole veti kyllä heti, mutta Toivonen torjui.
Kolmosketju Sointu - Kumeliauskas - Virtala pääsi myös aika hyvin maalipaikoille, erityisesti edellämainittu Virtala. Sointu oli mielestäni myös ihan hyvä, ei tyhmiä syöttöjä tai kiekonmenetyksiä ja Kume uurasti mukavasti molempiin suuntiin ja otti aloituksia hyvällä prosentilla. Kumeliauskasille kruununa erittäin komea kimhirschovits-tyylinen rankkari, joka oli ainoa onnistunut rankku tämänkertaisessa RL-kisassa.
Nelosketju Karvinen - Lämsä - Kulmala oli alussa loppua pirteämpi. Kulmala pelasi hyvän pelin, kiekkovarmuus selkeästi parasta tuossa ketjussa ja mm. parissa kohtaa pyöri kulmassa mukavasti nimensä veroisesti ja pääsi hyvälle vetopaikallekin liikkeellään. Karvinen rynni aika lailla suoraviivaisena tilanteisiin, alussa hämmensi jonkin verran, mutta otti toisaalta myös tyhmän jäähyn. Kiekollisena vaikutti varsin rajalliselta, jonka perusteella en hirveästi hyppisi Karvisen suhteen riemusta. No, vielä on kaverilla aikaa näyttää. Lämsä pelasi tilanteeseen nähden mielestäni myös varsin hyvin, ei suurempia virheitä ja pelasi ihan tasapainoisesti sentterinä.
Puolustuksesta pitää ehdottomasti nostaa esille Jakub Nakladal, joka oli jäätävän varma omassa päässä. Pelasi Pullin parina ja puolustuksessa ei ollut mitään hätää Nakladalin ollessa jäällä. Pulli oli itsevarma ja hyvä kiekollisena, myös mailapuolustus ja katkot onnistuivat ihan mukavasti, eikä hänellä ollut kiire mihinkään. Toisaalta kaksinkamppailuissa poika on vielä rajallinen ja jäi niissä aika usein kakkoseksi, yksi paha kiekonmenetys myös, josta ei kuitenkaan mitään vaarallista seurannut. Yhdessä kaksinkamppailussa mies meni omassa päässä nurin, jonka seurauksena Fleury pääsi nousemaan maalille, mutta Nakladal pelasi sen tilanteen helvetin hienosti, kuten myös 1vs1-tilanteen Tessieriä vastaan ekassa erässä.
Toiseksi suurin peukku Nakladalin jälkeen nousee Seigolle. Tässä n. 5 kk:n lätkätauon jälkeen ei edes muistanut, että kuinka helvetin hyvä ja tasapainoinen pakki Seigo on. Ihailtavan varma kiekollisena, ei mikään kiire missään vaiheessa ja syötöt ovat jäätävän varmoja. Pakkipari Friman pelasi myös tasapainoisen hyvin, näistä nuoremmista pakeista selvästi kypsin ja blokkasi pari läheltä tullutta vetoa hyvin niin ikään.
Pakkipari Gysbers - Lehtonen oli varsin tasapainoinen ilmestys myöskin. Gysbers oli oikeastaan aika näkymätön, mutta erittäin perusvarma, eikä hätää ollut omissa ja kiekollisena piti viivalla kiekkoa hyvin. Lehtosella oli ekassa erässä vaikeuksia kaksinkamppailuissa esimerkiksi Rekosen hyvässä nousussa, jonka Lassila sitten hoiti eleettömän varmasti.
Karhu - Vidgren -pari oli sitten se selkeästi heikoin anti TPS:n pelissä tänään. Karhu sähläsi aika paljon, eikä syötöt napsahdelleet mitenkään mairittelevasti omille. Vidgren pelasi ajoittain ihan kohtuullisesti, mutta esimerkiksi kolmannessa erässä jäähyyn johtanut tilanne oli häneltä heikkoa puolustamista. Haluaisin nähdä Vidgrenin jonkun kovemman pakin parina, vaikka tämä on toisaalta hyvä paikka testata, että miten pärjää juniorin parina. Tästä pelistä ei tarvitse hattua nostaa, mutta kuten Karvisenkin kohdalla sanoin, aikaa on antaa parempia näyttöjä.
Lassila ja Järvinen hoitivat hommansa täydellisesti, eipä siihen voi muuta sanoa, kun 0 päästettyä maalia näkyy tilastoissa sekä pelin, että rankkareiden osalta. Lassila oli eleettömän varma ja rauhallinen ja mailapeli oli erinomaista.
Loppuun vielä top3-TPS-pelaajat:
*** Lasch
** Nakladal
* Pikkarainen
--------------------------------------------------------------------------------------------
Kaiken kaikkiaan helkkarin nättiä, että saatiin taas kiekkokausi näin avatuksi. Mitään punakonekiekkoa ei tietenkään vielä nähty, eikä sitä sopinut odottaakaan, mutta esimerkiksi Nakladalin, Pikkaraisen, Laschin, Tukosen ja maalivahtien esiintymiset näistä hankinnoista jättivät erittäin positiivisen kuvan. Sellainen hajahuomio tuli myös tehtyä, että Tukonen oli periaatteessa kapteenin roolissa puhuessa tuomareille ennen rankkareita. Saa nyt nähdä, että millaiseksi tuo TPS-kapteenisto muodostuu, mutta meikäläiselle jäi tosiaan tästä sellainen kuva, että ainakin Tukonen on osa kapteenistoa tulevalla kaudella.