Ja taas mennään naapurin kanssa löylyihin, kun Mehtimäellä nujakoidaan keskiviikkona heimosodan merkeissä. Ja mikäs sen mukavampaa, SaPKo-otteluissa on aina erityistä jännitettä.
Sarjataulukot sun muut tilastoanalyysit on näissä peleissä melkeinpä aina heitettävä romukoppaan. Pässipaitoja vastaan Jokipojilla on ollut vuodesta toiseen vaikeuksia, ja otteluiden lopputulokset ovat saattaneet heitellä huomattavastikin siitä, mitä niiden papereiden perusteella olisi pitänyt olla. Mehtimäkeläisen tilastojen mukaan voitot Savonlinnassa ovat menneet tasan, Joensuussa Jokipojat johtaa yhdellä voitolla. Enpä yllättyisi, jos huomisen jälkeen myös Mehtimäen osalta taulukko näyttäisi tasatilannetta.
Jokipojat menettää tähän otteluun Voldenin (Espooseen), Järvisen (myös Espooseen), Pavlovsin (Riikaan) ja Jakovlevsin (katsomoon). Tilalle saadaan ainakin Elorinne, joka palaa takaisin kokoonpanoon huilattuaan lauantain. Ehkä junnuistakin tulee joku, mene ja tiedä. Onhan tuossa hiukan kokoonpanovajetta, mutta toisaalta Rautiola pelasi hienosti lauantaina Peliittoja vastaan, eli maalivahtien osalta tilanne ei ole akuutti. Hyökkäyspäässä on nyt sitten vajetta oikein erinomaisen paljon, eikä tuo Jakovlevsin poissaolokaan riemunhuudahduksia kirvoita. Rajalan ja Rannan yhteispeli alkoi lauantaina sujua, joten jos sillä osastolla käyrä osoittaa edelleen yläviistoon, niin voihan olla, että kaksikko ratkaisee yksin koko pelin.
SaPKo taas teki lauantaina kaikkien aikojen käännön, kun se nousi 3-2 tappioasemasta viimeisellä minuutilla 3-4 voittoon Vaasassa. Siis Kuparisaaressa. Sportia vastaan. Miettikääpä sitä, Jokipo-fanit. Milloin viimeksi on Jokipojat yltänyt vastaavanlaiseen suoritukseen tuollaisessa paikassa? Jo yksin tämä seikka tekee selväksi sen, että vastaan asettuu äärimmäisen vaarallinen joukkue. Tästä tulee pitkä ilta, jos pisteitä meinataan saada.
Henkilökohtaisesti odotan eniten Vehmasen paluuta Mehtimäelle SaPKon nutussa. Kaveri muistaa varmasti viime kevään tapahtumat. Ei niitä ole Mehtimäen yleisökään unohtanut.
Loppuun vielä muistelo henkilökohtaisesta suosikistani Jokipoikien ja SaPKon ottelukimarassa. Tai kaksihan niitä on, sillä en oikein osannut valita, kumpi näistä tuo mieleen lämpimimmät aatokset. Toisesta tuli riemuisa voitto ja toisesta kirvelevä tappio, moni muukin varmasti muistaa nämä pelit:
a) Kevään 2012 puolivälieräsarjan neljäs peli Savonlinnassa, ja Jokipoikien 1-2 voitto. Siinä katkaistiin lopullisesti SaPKon selkäranka, ja viimeinen peli Joensuussahan oli silkkaa kosmetiikkaa. Ennen kaikkea Vehmasen ajautuminen tuulettavan ja voittoa riemuitsevan Jokipo-joukkueen keskelle oli näky, jota en ikinä unohda. Matsi oli äärimmäisen jännittävä, kiihkeä, tunnelmarikas ja hieno.
b) SaPKon 2-3 voitto helmikuussa 2009 Mehtimäeltä. Jokipojat johti sarjaa ja oli kasvattanut voittoputken ties kuinka pitkäksi Pikkaraisen kurinalaisessa valmennuksessa. SaPKo taas kellui sarjajumbona ja odotteli karsintasarjan alkua. Tästä odotettiin murskavoittoa, mutta kuinkas kävikään... 57 minuutin kohdalla muuan Vladimir Machulda täräytti voitto-osuman, eikä kansa Mehtimäellä ollut uskoa näkemäänsä. Pelin jälkeen Jokipoikien kärkipelaajat kävivät todella lämpiminä, ja kaikesta selvästi näki, että kyseiseen matsiin oltiin lähdetty niin rotsi auki, kuin tällä tasolla vain voi.
Sarjataulukot sun muut tilastoanalyysit on näissä peleissä melkeinpä aina heitettävä romukoppaan. Pässipaitoja vastaan Jokipojilla on ollut vuodesta toiseen vaikeuksia, ja otteluiden lopputulokset ovat saattaneet heitellä huomattavastikin siitä, mitä niiden papereiden perusteella olisi pitänyt olla. Mehtimäkeläisen tilastojen mukaan voitot Savonlinnassa ovat menneet tasan, Joensuussa Jokipojat johtaa yhdellä voitolla. Enpä yllättyisi, jos huomisen jälkeen myös Mehtimäen osalta taulukko näyttäisi tasatilannetta.
Jokipojat menettää tähän otteluun Voldenin (Espooseen), Järvisen (myös Espooseen), Pavlovsin (Riikaan) ja Jakovlevsin (katsomoon). Tilalle saadaan ainakin Elorinne, joka palaa takaisin kokoonpanoon huilattuaan lauantain. Ehkä junnuistakin tulee joku, mene ja tiedä. Onhan tuossa hiukan kokoonpanovajetta, mutta toisaalta Rautiola pelasi hienosti lauantaina Peliittoja vastaan, eli maalivahtien osalta tilanne ei ole akuutti. Hyökkäyspäässä on nyt sitten vajetta oikein erinomaisen paljon, eikä tuo Jakovlevsin poissaolokaan riemunhuudahduksia kirvoita. Rajalan ja Rannan yhteispeli alkoi lauantaina sujua, joten jos sillä osastolla käyrä osoittaa edelleen yläviistoon, niin voihan olla, että kaksikko ratkaisee yksin koko pelin.
SaPKo taas teki lauantaina kaikkien aikojen käännön, kun se nousi 3-2 tappioasemasta viimeisellä minuutilla 3-4 voittoon Vaasassa. Siis Kuparisaaressa. Sportia vastaan. Miettikääpä sitä, Jokipo-fanit. Milloin viimeksi on Jokipojat yltänyt vastaavanlaiseen suoritukseen tuollaisessa paikassa? Jo yksin tämä seikka tekee selväksi sen, että vastaan asettuu äärimmäisen vaarallinen joukkue. Tästä tulee pitkä ilta, jos pisteitä meinataan saada.
Henkilökohtaisesti odotan eniten Vehmasen paluuta Mehtimäelle SaPKon nutussa. Kaveri muistaa varmasti viime kevään tapahtumat. Ei niitä ole Mehtimäen yleisökään unohtanut.
Loppuun vielä muistelo henkilökohtaisesta suosikistani Jokipoikien ja SaPKon ottelukimarassa. Tai kaksihan niitä on, sillä en oikein osannut valita, kumpi näistä tuo mieleen lämpimimmät aatokset. Toisesta tuli riemuisa voitto ja toisesta kirvelevä tappio, moni muukin varmasti muistaa nämä pelit:
a) Kevään 2012 puolivälieräsarjan neljäs peli Savonlinnassa, ja Jokipoikien 1-2 voitto. Siinä katkaistiin lopullisesti SaPKon selkäranka, ja viimeinen peli Joensuussahan oli silkkaa kosmetiikkaa. Ennen kaikkea Vehmasen ajautuminen tuulettavan ja voittoa riemuitsevan Jokipo-joukkueen keskelle oli näky, jota en ikinä unohda. Matsi oli äärimmäisen jännittävä, kiihkeä, tunnelmarikas ja hieno.
b) SaPKon 2-3 voitto helmikuussa 2009 Mehtimäeltä. Jokipojat johti sarjaa ja oli kasvattanut voittoputken ties kuinka pitkäksi Pikkaraisen kurinalaisessa valmennuksessa. SaPKo taas kellui sarjajumbona ja odotteli karsintasarjan alkua. Tästä odotettiin murskavoittoa, mutta kuinkas kävikään... 57 minuutin kohdalla muuan Vladimir Machulda täräytti voitto-osuman, eikä kansa Mehtimäellä ollut uskoa näkemäänsä. Pelin jälkeen Jokipoikien kärkipelaajat kävivät todella lämpiminä, ja kaikesta selvästi näki, että kyseiseen matsiin oltiin lähdetty niin rotsi auki, kuin tällä tasolla vain voi.