Pula-ajan Tretjak
Jäsen
Nonni
Peliä kun on saanut vähän mutustella niin muutamat asiat siitä tuli mieleen Kärppien kannalta.
Joukkue on panostanut kaksinkamppailuihin silmiin nähden. Ainoa jolle voi pyyhkeet tästä antaa on J.Pesonen. Hän hävisi omat kamppailunsa lähes järestäen. Ei tarvinnut paljoa Bluesin kavereiden laittaa kroppaa likoon, kun mies luovutti. Tähän täytyy tulla parannusta, sillä heti kun Blues skarppaa tähän, jää Brossille ja Ujcikille tila ja aika vähiin kentällä. Tosin Pesonen saattaisi siinä tilanteessa nousta arvoon arvaamattomaan, jos hänelle lisää tilaa ja aikaa tulisi.
Ykkösketjulla oli itseluottamus kohillaan ja monien dissaama Viuhkola näytti, taas kerran, että kiekko pysyy vaikka poikkaria selkään tulisikin ja taklauksia. Piku on edelleen näissä vahva, sanoi satunnaisen pelin katsoja mitä tahansa. Hyvönen on saanut vähän potkua otteisiinsa. Tuollaista peliä enemmän niin paikkojakin aukeaa eri tavalla. Aivan eri mies, mitä nähtiin Pelikaaneja vastaan. Pyörälä jäi siihen tilaan mihin on totuttu eli se näkymätön puurtaja. Tämä avannee ajan kanssa maalihanat, koska hän saattaa unohtua jossain vaiheessa puolustukselta. Erinomaista työtä kuitenkin alas päin ja karvatessa. Ei tärissy kädet myöskään, jos kiekon sai hyökkäysalueella.
Kolmosketju oli jyrän alla lähes koko pelin. Muutaman kerran hyökkäysalueella rakensivat kuitenkin salaman nopeasti paikan, joka päättyi maalilaukaukseen. Aaltosella riittää pokkaa kikkailla edelleen, jos paikan saa, mutta tuossa pelissä useammin oli kuitenkin taklaamassa. Sahlstedt taas näytti, että onetimer kyllä lähtee jos paikan saa. Tulinen kuti tällä kertaa kuitenkin keskelle hyvin liikkuneen Brücklerin rintaa. Normiolla oli yritystä ja hän väänti mallikaasti kaksinkamppailutilanteissa. Muuten aika näkymätön.
Nelosella oli hyvät hetkensä, mutta hekin olivat välillä hukassa omalla alueella. Ketjun suurin valtti on kuitenkin luistelunopeus ja sekös yleensä hieman hitaampia pakkeja harmittaa, kun joku vaahtosammutin livahtaa jostain raosta ohi. Hyvää settiä ja harmi etteivät kovin hyville paikoille hyökkäyspäässä päässeet. Aarniolta järkevää pelaamista ja hyppytaklaukset tuntuvat olevan muisto vain.
Seuraavasta ottelusta ei sähköä tule puuttumaan. Yleensä tappion jälkeen joukkue, joka selkeästi pystyy voittamaankin, sisuuntuu ja toisen taas pitää olla siihen valmiina. Ollappa Espoon areenalla perjantaina kärpäsenä katossa. Mutta kun en ole.
Hyvä alku siis ottelusarjalle, mutta 2 kertaa pitäisi vielä pystyä voittamaan. Se ei tule helpolla.
Mandervillestä on myös kehittymässä itselleni (joukkueen ulkopuolelta) suosikki pelaajia. Todella hyvällä asenteella pelissä mukana vaikkei nyt paras suoritus ollutkaan. Miehellä on kokemusta vaikka muille jakaa ja se näkyy tekemisessä ja jokaisesta ilmeestä. Äärimmäisen arvokas pelaaja mille tahansa sm-liiga joukkueelle. Juuri sen tyypin pelaaja, jota kärppiin toivoisin, mutta uneksia saa.
Peliä kun on saanut vähän mutustella niin muutamat asiat siitä tuli mieleen Kärppien kannalta.
Joukkue on panostanut kaksinkamppailuihin silmiin nähden. Ainoa jolle voi pyyhkeet tästä antaa on J.Pesonen. Hän hävisi omat kamppailunsa lähes järestäen. Ei tarvinnut paljoa Bluesin kavereiden laittaa kroppaa likoon, kun mies luovutti. Tähän täytyy tulla parannusta, sillä heti kun Blues skarppaa tähän, jää Brossille ja Ujcikille tila ja aika vähiin kentällä. Tosin Pesonen saattaisi siinä tilanteessa nousta arvoon arvaamattomaan, jos hänelle lisää tilaa ja aikaa tulisi.
Ykkösketjulla oli itseluottamus kohillaan ja monien dissaama Viuhkola näytti, taas kerran, että kiekko pysyy vaikka poikkaria selkään tulisikin ja taklauksia. Piku on edelleen näissä vahva, sanoi satunnaisen pelin katsoja mitä tahansa. Hyvönen on saanut vähän potkua otteisiinsa. Tuollaista peliä enemmän niin paikkojakin aukeaa eri tavalla. Aivan eri mies, mitä nähtiin Pelikaaneja vastaan. Pyörälä jäi siihen tilaan mihin on totuttu eli se näkymätön puurtaja. Tämä avannee ajan kanssa maalihanat, koska hän saattaa unohtua jossain vaiheessa puolustukselta. Erinomaista työtä kuitenkin alas päin ja karvatessa. Ei tärissy kädet myöskään, jos kiekon sai hyökkäysalueella.
Kolmosketju oli jyrän alla lähes koko pelin. Muutaman kerran hyökkäysalueella rakensivat kuitenkin salaman nopeasti paikan, joka päättyi maalilaukaukseen. Aaltosella riittää pokkaa kikkailla edelleen, jos paikan saa, mutta tuossa pelissä useammin oli kuitenkin taklaamassa. Sahlstedt taas näytti, että onetimer kyllä lähtee jos paikan saa. Tulinen kuti tällä kertaa kuitenkin keskelle hyvin liikkuneen Brücklerin rintaa. Normiolla oli yritystä ja hän väänti mallikaasti kaksinkamppailutilanteissa. Muuten aika näkymätön.
Nelosella oli hyvät hetkensä, mutta hekin olivat välillä hukassa omalla alueella. Ketjun suurin valtti on kuitenkin luistelunopeus ja sekös yleensä hieman hitaampia pakkeja harmittaa, kun joku vaahtosammutin livahtaa jostain raosta ohi. Hyvää settiä ja harmi etteivät kovin hyville paikoille hyökkäyspäässä päässeet. Aarniolta järkevää pelaamista ja hyppytaklaukset tuntuvat olevan muisto vain.
Seuraavasta ottelusta ei sähköä tule puuttumaan. Yleensä tappion jälkeen joukkue, joka selkeästi pystyy voittamaankin, sisuuntuu ja toisen taas pitää olla siihen valmiina. Ollappa Espoon areenalla perjantaina kärpäsenä katossa. Mutta kun en ole.
Hyvä alku siis ottelusarjalle, mutta 2 kertaa pitäisi vielä pystyä voittamaan. Se ei tule helpolla.
Mandervillestä on myös kehittymässä itselleni (joukkueen ulkopuolelta) suosikki pelaajia. Todella hyvällä asenteella pelissä mukana vaikkei nyt paras suoritus ollutkaan. Miehellä on kokemusta vaikka muille jakaa ja se näkyy tekemisessä ja jokaisesta ilmeestä. Äärimmäisen arvokas pelaaja mille tahansa sm-liiga joukkueelle. Juuri sen tyypin pelaaja, jota kärppiin toivoisin, mutta uneksia saa.