Eipä liene Kerholle tänäänkään paljon luvassa Espoosta.
Kuuntelin eilen pelistä kotiin ajaellessani radiosta ottelun lehdistötilaisuuden. Omat muistikuvat ovat vitutuksesta johtuen hiukan hataria, mutta Ahon kommenttien keskeisin sisältö taisi olla suunnilleen seuraava:
- Voitto oli tärkeä, sillä viime peleissä oli tullut niukkoja tappioita. Nyt nähtiin, millä tavalla pelaamalla niitä voittoja voidaan saada.
- Onneksi tällä viikolla ei ole lähtenyt vielä ketään. Viime viikon neljän pelaajan lähtö oli kova isku, mutta asia käsiteltiin joukkueen kanssa. Asia koitetaan nähdä positiivisena mahdollisuutena monille pelajille, jotka eivät muuten olisi saaneet pelata Liigassa joko lainkaan tai ainakaan tällaisia minuttimääriä.
- Voittaminen on kivempaa kuin häviäminen, mutta ei tappiokaan välttämättä tunnu niin pahalta jos joukkue on tehnyt parhaansa. Luovuttaminen taas ei kuulu tähän lajiin.
Tuossa olisi todella paljon opittavaa Hämeenlinnassakin (hyvin kannustanutta Kulman kannattajaporukkaa lukuunottamatta).
Itse ottelussa Bluesilla ei ollut hädän päivää paria Kerhon pientä pyöritystä lukuunottamatta, sanovatpa torjuntatilastot mitä tahansa. Blues pelasi erittäin kurinalaisesti, varmaan osin taitojensa ylärajoillakin ja kaiken kruunasi tehokas viimeistely ja erinomainen maalivahtipeli. Kuten selvästi mielensä pahoittanut Arvonenkin lehdistötilaisuudessa totesi, Blues oli joka alueella parempi. Jos kentällä nähdyn perusteella olisi pitänyt arvata, kumpi on se mestistäydennyksillä operoiva kriisijoukkue, väärin olisi mennyt.
Nostan hattua korkealle sekä Bluesin joukkueelle ja valmennukselle että sille faniporukalle, joka seurasi joukkuetta paskakelissä tiistai-iltana Hämeenlinnaan. Koska Kerhosta ei näytä olevan pudotuspeleihin, ottakaa te itsellenne pieni mestaruus kampeamalla itsenne sääleihin ja vaikka vielä niistä jatkoonkin!
Eilisen perustella tänään Bluesille 2-1. Näennäisesti tiukat numerot, mutta voittavasta joukkueesta ei suurtakaan epäselvyyttä.