Uliuliuliuli-u-u-u. Jatketaan puuhastelua Mestiksen runkosarjan merkeissä. Tämän illan ottelusta ei luulisi taaskaan panosta puuttuvan, vaikka älyttömän ylipitkää runkosarjaa noin muutoin pelataankin. Kupletin juoni on suurin piirtein samankaltainen kuin viime viikolla. Akatemia pyrkii sementoimaan kotietuansa pudotuspeleihin ja Peliitat taas taistelee kynsin hampain siitä viimeisestä pudotuspelipaikasta. Tiukkaa on molemmilla, sillä haastajat huohottavat vain parin pisteen päässä. Pisteet tästä suuntaan tai toiseen antavat mahdollisesti hiukan tilaa hengittää sillä edellytyksellä, että kierroksen mutkin pelit päättyvät suosiollisesti.
Viime keskiviikon kohtaaminen Heinolassa oli vahvaa pikkusyklonien näytöstä. Peliittojen tarvitsee ennen kaikkea terävöittää oman pään pelaamista ja toivoa Antti ”Kouvolan lakritsi” Rautiolan jatkavan hyviä otteita. Ja eilen Rautiola esittikin tuttuja akrobaattimaisia otteitaan Pelicansin maalilla alun pienen hermoilun jälkeen. Toivoa sopii, ettei turnausväsymys paina, sillä olipahan vaan yllättävä veto liigamaalille. Sopinee kysyä, mietittiinkö Peliittojen toimistolla (tai kuka/mikä näistä päättää) tätä asiaa ihan loppuun asti oman edun pohjalta? Playoffit kuitenkin omalla joukkueella hakusessa ja kenties se joukkueen kantavin voima lähetetään väsyttämään (mahdollisesti) itsensä peliin, joka on ihan siinä ja tässä merkittävyydessä. Vaikka kuinka on yhteistyösopimukset voimassa, niin kai sitä nyt kilpasarjassa sopii omaa etuaan miettiä ja mennä se edellä? Noh, sama kai se on. Ei Peliittojen Mestis-peleillä mitään kilpailullista arvoa oikeasti ole, niin menkööt. Jos jotain positiivista, niin ainakin halli on olosuhteiltaan Antille enemmän tai vähemmän tuttu ja Antti sai nyt näyttöpaikan. Ei nyt liian vihainen voi olla, mutta ehkä vähän ärtynyt. Varsinkin jos tästä taas tulee suurinumeroinen tappio.
Se on taas lueteltava se enemmän tai vähemmän tuttu jargoni, miten Akatemia on energinen ja hyvin luisteleva joukkue, joka pystyy tekemään vastustajan olon tukalaksi hyöriessään hyökkäyspäässä. Tulosta on tullut ja siitä osoituksena onkin neljän ottelun mittainen voittoputki ja mukana vierasvoitto myös kärkijoukkue KooKoosta.
Odotan eilisen esityksen Pelicansin maalilla toimineen Rautiolalle kaikesta kiihkoilusta huolimatta hyvänä paikkojen avauksena ja tänään ei lirvahda yksikään kiekko selän taakse.
Viime keskiviikon kohtaaminen Heinolassa oli vahvaa pikkusyklonien näytöstä. Peliittojen tarvitsee ennen kaikkea terävöittää oman pään pelaamista ja toivoa Antti ”Kouvolan lakritsi” Rautiolan jatkavan hyviä otteita. Ja eilen Rautiola esittikin tuttuja akrobaattimaisia otteitaan Pelicansin maalilla alun pienen hermoilun jälkeen. Toivoa sopii, ettei turnausväsymys paina, sillä olipahan vaan yllättävä veto liigamaalille. Sopinee kysyä, mietittiinkö Peliittojen toimistolla (tai kuka/mikä näistä päättää) tätä asiaa ihan loppuun asti oman edun pohjalta? Playoffit kuitenkin omalla joukkueella hakusessa ja kenties se joukkueen kantavin voima lähetetään väsyttämään (mahdollisesti) itsensä peliin, joka on ihan siinä ja tässä merkittävyydessä. Vaikka kuinka on yhteistyösopimukset voimassa, niin kai sitä nyt kilpasarjassa sopii omaa etuaan miettiä ja mennä se edellä? Noh, sama kai se on. Ei Peliittojen Mestis-peleillä mitään kilpailullista arvoa oikeasti ole, niin menkööt. Jos jotain positiivista, niin ainakin halli on olosuhteiltaan Antille enemmän tai vähemmän tuttu ja Antti sai nyt näyttöpaikan. Ei nyt liian vihainen voi olla, mutta ehkä vähän ärtynyt. Varsinkin jos tästä taas tulee suurinumeroinen tappio.
Se on taas lueteltava se enemmän tai vähemmän tuttu jargoni, miten Akatemia on energinen ja hyvin luisteleva joukkue, joka pystyy tekemään vastustajan olon tukalaksi hyöriessään hyökkäyspäässä. Tulosta on tullut ja siitä osoituksena onkin neljän ottelun mittainen voittoputki ja mukana vierasvoitto myös kärkijoukkue KooKoosta.
Odotan eilisen esityksen Pelicansin maalilla toimineen Rautiolalle kaikesta kiihkoilusta huolimatta hyvänä paikkojen avauksena ja tänään ei lirvahda yksikään kiekko selän taakse.