Tuo oli tietysti aivan luonnollista, että tunnelma ei kohonnut parhaaksi mahdolliseksi, koska peli ratkesi jo ensimmäisessä erässä.
Sitä samaa harmittelimme parin kaverin kanssa ottelun aikana ja sen jälkeen. Tosin KooKoo vain oli avauserässä niin paljon Titaaneita parempi ettei suurempikaan maaliero olisi ollut vääryys joukkueiden välillä.
Silti yllättävän vähän ääntää reilun 5000 hengen yleisöstä lähti. Oikeastaan vain KooKoon maalit saivat kotiyleisön huutamaan kunnolla. Muutenhan tunnelmaa piti käytännössä joten kuten yllä päätykatsomon faniryhmä.
Mitenkään Titaaneita väheksymättä ensimmäisen erän jälkeen taulussa 4-0 ja toisessa erässä peli meni väkisinkin vähän pelailuksi. Jos peli olisi ollut tiukka loppuun asti niin varmasti yleisökin olisi lähtenyt ihan eri tavalla mukaan pelin tunnelmaan.
Toinen ja kolmas erä menivät todellakin lähes pelkäksi pelailuksi sekä KooKoo-pelaajien kannalta leikkimiseksi/vastuun siirtelyksi kaverille parempaan tekopaikkaan. Titaaneita ei oikeastaan voi millään mittarilla kehua tämäniltaisen esityksen perusteella, sillä se oli todellakin aneemisin ja flegmaattisin räpellys kotkalaisilta vähään aikaan.
Kaikki kunnia kuitenkin KooKoolle, sillä joukkueen selkeästi parempi liike ja voittamisen halu saivat ansaitun palkinnon murskavoiton merkeissä. Titaanipelaajat lähinnä seisoskelivat ja katselivat suurta yleisömäärää, KooKoon puskiessa kiekkoa raivolla reppuun.
Harmittaa pirusti, sillä oikeasti odotin, että Titaaneilla olisi tänään ollut ihan kunnon saumat kouvolalaisten kampittamiselle (kiitos kärkimiesten puuttumisen ja hyvin sujuneen viime viikon).
Hieno kyllä huomata, että KooKoolta löytyy laajuutta materiaalistaan. Nimet Nistas, Baker, Liukkonen sivussa ja silti KooKoo iskee tauluun voiton 7-1. Saattaa Jukuritkin perjantaina olla Kouvolassa tiukoilla vaikka ykkösketjun hyökääjät ovat sivussa myös tuosta pelistä.
KooKoo on kyllä ehdottomasti TuTon kanssa tällä kaudella näkemistäni joukkueista selkeästi parhaassa kuosissa oleva yhdistelmä. Sen takia ei olisikaan suuri vääryys jos nämä em. joukkueet kohtaisivat toisensa kevään finaaliotteluissa. Onkin mielenkiintoista nähdä miten tekijämiesten paluu pelaavaan kokoonpanoon vaikuttaa nykymiehistöön, joka on todella hienosti kyennyt paikkaamaan tähtien poissaoloja ja ottamaan lisää vastuuta jokaisella pelin osa-alueella.
Jos KooKoo jatkaa perjantaina samalla asenteella kuin millä se tänään avauserän suoritti, ei Jukureilla pitäisi olla mitään jakoa vaikkakin mikkeliläiset ovat viime peleissään päässeet jälleen voiton makeaa mannaa maistelemaan.
Clarke oli kyllä tänään herra ja hidalgo kentällä ja Matti Huillasta tulee olemaan vielä paljon iloa KooKoolle tällä kaudella.
Mike Clarke oli tällä kertaa KooKoon kanukeista se päällikkö.
George Nistas hoiti tämän osan ensimmäisessä ja
Kory Baker toisessa kohtaamisessa. Yhdyn myös näkemykseen
Matti Huillan pelaamisesta. Isokokoinen, sulavasti liikkunut ja kiekkoa kätevästi käsitellyt sentteri muistutti erehdyttävästi syksyn KooKoo-Titaanit-kamppailussa kaukaloa dominoinutta
Ville Eskelistä. Ehkäpä tässä on se KooKoo-fanien kaipaama stuntti takaisin HPK:n riveihin jo aikaa sitten siirtyneelle Eskeliselle.
Titaaneista ei juurikaan onnistujia löytynyt. Ainoat positiivisesti mieleen jääneet pelaajat olivat kelpo debyytin todella pahassa paikassa suorittanut maalivahti
Janne Heinonen, jälleen puolustajan paikalla vahvasti esiintynyt
Toni Mäkinen ja flunssaisen titaanikapteeni
Ari Kovasen paikan kolmosvitjassa ottanut sekä suurella sydämellä taistellut
Mikko Horto.
Ihmetellä sen sijaan täytyy etenkin nikkarihyökkääjä
Brad Mehalkon pelaamista. Jannun pitäisi olla titaanihyökkäyksen johtavia pelaajia jo pelkän kokemuksensa perusteella, mutta tätä ei ikävä kyllä kaukalossa ole näkynyt enää moneen otteluun. Pisteitä kyllä on tipahdellut piste per peli-tahdilla, mutta se ei paljoa lämmitä jos miehen olemus on muuten todella löysä.