Tuomiopäivä on käsillä.
Tällaista tämä nyt on. Välillä kärsitään kirveleviä tappioita kotijäällä ja seuraavasssa hetkessä käydäänkin antamassa sarjakärjelle kuonoon vieraspelissä. Jokipojat on tällä hetkellä sarjan arvaamattomin joukkue, ja tämän illan pelissä mikä tahansa on jälleen mahdollista. Varsinkin kun vastassa on vanha kunnon viheliäinen SaPKo, jota ei ole Mehtimäellä onnistuttu voittamaan varsinaisen peliajan puitteissa kolmeen vuoteen. Viime vuonnakin Jokipoikien hillitön kotivoittojen putki tuli päätökseensä nimenomaan pässilauman käsittelyssä.
Jos oli sunnuntai-illan pallopeli el clásico, niin ei jää tämä matsi paljoa tunnelmassa jälkeen. Susirajan Derbyjä on monesti saatu seurata itku silmässä, ja nenäliinat on pakko varata hallille mukaan tänäkin iltana.
Kiekko-Vantaata vastaan Jokipojat nousi voittoon kolmen maalin takaa, ja vastaavanlaisen menon jatkuessa voiton pitäisi tulla. Pitäisi ja pitäisi, mutta nämä kahinat ovat aina ihan oma maailmansa, eikä edellisotteluiden tekemisillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mitä jäällä nyt nähdään. Rämö ainakin aloittaa maalilla, jonne siirtyi myös Vantaa-pelin kolmannessa erässä Oinosen tyylipuhtaasti hörpittyä vantaalaisten tasoitusmaalin.
Roope Ranta tekee tällä viikolla maaleja Bluesin rivistöissä, Sami Mutanen tekee sen sijaan paluun punapaitaan. Tätä kirjoittaessa eivät kokoonpanot vielä ole selvillä, mutta jos kaikki hyökkääjät ovat terveinä, niin kuka pannaan sivuun? Kolme maalia neljään mestis-peliinsä latonut nuori Teemu Heikkinenkö, joka nostettiin Hurtista paikkaamaan hyökkääjäpulaa? Paikkaus onnistui enemmän kuin täydellisesti, tämän hepun minä soisin näkeväni Jokipo-paidassa koko loppukauden ajan. Energiaa, anarkiaa ja verkon heiluntaa pelistä toiseen.
SaPKo saa KalPasta apulaiseksi Toni Hyvärisen. Joensuussahan usein manataan sitä, miten vastustaja juuri MEITÄ vastaan onnistuu saamaan ne liiga-avut jäälle. No, mikäli tulee tappio, niin onhan tuo ihan kelpo lisä jossittelulistaan.
Homman nimi on tosin se, että tätä peliä EI SAA hävitä. Kaikki vuoristoradat loppuvat joskus, ja tänään saa luvan Jokipolla olla sen päivän vuoro. SaPKo hönkii sarjataulukossa vaarallisen näköisenä niskaan, ja jos he tästä voiton ottavat, piru on irti. Sitä ei kestä kenenkään Mehtimäen vakiokävijän hermo, jos pässipaidat tämän voittavat ja parin ottelun päästä posottavat pisteissä jo ohitsekin. Eivät ainakaan minun, vaikka pitkäpinnaisena itseäni pidänkin.
Siispä: oma peli kuosiin, pysytään poissa jäähyboksista, pidetään Essen ja ystävät kurissa ja tehdään itse tarvittava(t). Näillä eväillä tästä illasta selvitään elävänä jatkoon. Sitä toista vaihtoehtoa en halua edes ajatella.
Tällaista tämä nyt on. Välillä kärsitään kirveleviä tappioita kotijäällä ja seuraavasssa hetkessä käydäänkin antamassa sarjakärjelle kuonoon vieraspelissä. Jokipojat on tällä hetkellä sarjan arvaamattomin joukkue, ja tämän illan pelissä mikä tahansa on jälleen mahdollista. Varsinkin kun vastassa on vanha kunnon viheliäinen SaPKo, jota ei ole Mehtimäellä onnistuttu voittamaan varsinaisen peliajan puitteissa kolmeen vuoteen. Viime vuonnakin Jokipoikien hillitön kotivoittojen putki tuli päätökseensä nimenomaan pässilauman käsittelyssä.
Jos oli sunnuntai-illan pallopeli el clásico, niin ei jää tämä matsi paljoa tunnelmassa jälkeen. Susirajan Derbyjä on monesti saatu seurata itku silmässä, ja nenäliinat on pakko varata hallille mukaan tänäkin iltana.
Kiekko-Vantaata vastaan Jokipojat nousi voittoon kolmen maalin takaa, ja vastaavanlaisen menon jatkuessa voiton pitäisi tulla. Pitäisi ja pitäisi, mutta nämä kahinat ovat aina ihan oma maailmansa, eikä edellisotteluiden tekemisillä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mitä jäällä nyt nähdään. Rämö ainakin aloittaa maalilla, jonne siirtyi myös Vantaa-pelin kolmannessa erässä Oinosen tyylipuhtaasti hörpittyä vantaalaisten tasoitusmaalin.
Roope Ranta tekee tällä viikolla maaleja Bluesin rivistöissä, Sami Mutanen tekee sen sijaan paluun punapaitaan. Tätä kirjoittaessa eivät kokoonpanot vielä ole selvillä, mutta jos kaikki hyökkääjät ovat terveinä, niin kuka pannaan sivuun? Kolme maalia neljään mestis-peliinsä latonut nuori Teemu Heikkinenkö, joka nostettiin Hurtista paikkaamaan hyökkääjäpulaa? Paikkaus onnistui enemmän kuin täydellisesti, tämän hepun minä soisin näkeväni Jokipo-paidassa koko loppukauden ajan. Energiaa, anarkiaa ja verkon heiluntaa pelistä toiseen.
SaPKo saa KalPasta apulaiseksi Toni Hyvärisen. Joensuussahan usein manataan sitä, miten vastustaja juuri MEITÄ vastaan onnistuu saamaan ne liiga-avut jäälle. No, mikäli tulee tappio, niin onhan tuo ihan kelpo lisä jossittelulistaan.
Homman nimi on tosin se, että tätä peliä EI SAA hävitä. Kaikki vuoristoradat loppuvat joskus, ja tänään saa luvan Jokipolla olla sen päivän vuoro. SaPKo hönkii sarjataulukossa vaarallisen näköisenä niskaan, ja jos he tästä voiton ottavat, piru on irti. Sitä ei kestä kenenkään Mehtimäen vakiokävijän hermo, jos pässipaidat tämän voittavat ja parin ottelun päästä posottavat pisteissä jo ohitsekin. Eivät ainakaan minun, vaikka pitkäpinnaisena itseäni pidänkin.
Siispä: oma peli kuosiin, pysytään poissa jäähyboksista, pidetään Essen ja ystävät kurissa ja tehdään itse tarvittava(t). Näillä eväillä tästä illasta selvitään elävänä jatkoon. Sitä toista vaihtoehtoa en halua edes ajatella.