Ei saatana kun voi vituttaa yksi runkkarimatsi kauden alkupuoliskossa paljon. Tappioita tulee jatkuvasti kaikille, Ilves pelasi hyvin ja suurempia tappioita on tullut koettua jo vaikka viime pleijareissa Lukon perseraiskatessa meitä. No mikä sitten vituttaa? Tuo saatanan pelleily meiltä kokonaisuudessaan.
Ilves oli tänään kaikilla mittareilla parempi. Sen erikoistilanteet toimivat paremmin, pelaajilla oli asenne kohdillaan, kopparien välinen taisto meni Tampereelle ja taktisesti meitä kyykytettiin. Ei kahta sanaa kumpi oli tänään parempi ja kumpi oli aivan sysipaska. Tämä siis yhtään Ilvestä väheksymättä.
Heti ensialkuun haluaisin sen verran todeta tuomareista, että ei ollut heillä paras ilta. Mikä helvetti siinä oikein on, että rajatapauksista vihelletään helpommin johtavalle joukkueelle ja tappiolla olevalle pilli ei soi? Kerälän ulosajo oli mielestäni perusteltu vahingosta huolimatta, mutta noin muuten Ilves tuntui saavan enemmän heppoisempia jäähyjä, siinä missä meiltä vihellettiin vain selvät pois. Niitä tosin oli aivan liikaa niin määrällisesti kuin laadullisestikin: aivan vitun tyhmiä jäähyjä otettiin jatkuvasti.
Jokereista iski silmään pari selkeää asiaa. Ensimmäinen seikka oli haluttomuus. Taklauksia oli rosteriin nähden aivan pirun vähän ja momenttumia ei edes pyritty kääntämään millään keinoin. Kun taitoa on rajallisesti ja pelikirja kusee, niin pelaisivat nyt edes vahvuuksillaan. Aivan kuin yleisön asenne olisi tarttunut joukkueeseen. Toinen oli tosiaan se taktinen puoli. Hyökkäyksiin lähdettiin helvetin yksipuolisesti: kiekko hyökkääjälle, spurtti ja joko kiekko päätyyn ilman kunnon painetta tai epätoivoinen haastoyritys. Seurauksena oli sitten kaiken päälle kasa paitsioita sinistä ylittäessä: kun ajoitukset kusevat, kiekkoa ei pelata eteenpäin ja pusketaan yksin, tuo on luonnollinen seuraus.
Netin kautta katseltuna kolme ääntä jäi mieleen: Ipan pieni faniporukka tietyin hetkin, Kurrin astuminen jäälle ja Gagnam Style. Rehellisesti sanoen siis paljon huonmpaa äänimaisemaa on vaikea kuvitella kotiotteluun. Jopa täysi hiljaisuus olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tuo saatanan teinipoppi ja joku promillen verran Areenan kapasiteetista vienyt vierasporukka.
Nyt, ihan rehellisesti, hävettää tuo oman joukkueen peli. Mulle on aivan sama vaikka kerran tai pari olisi kiekko pomppinut verkkoon tai kovan taistelun jälkeen Ilves olisi ollut 4-0 parempi. Jos ei muuten pärjätä, niin saatana pelattaisiin ainakin logoa kunnioittaen. Jos vastustaja on parempi, ei selityksille ole sanaa. Jos me pelaamme kuin eunukit, ei tuloksella ole väliä. Musta tuntuu, että tuolla porukalla ei ollut edes tarkoituksena laittaa lapaa jäähän ja nimeä lehteen: enemmän vaikutti siltä, että tavoitteena oli päästä helpolla pikkulauantain viettoon.
Jos jotain hyvää haluaa tästä etsiä, niin yksi tällainen asia oli Aku Ruutun maali. Vaikka en todellakaan pidä miestä niin korkean NHL-varauksen mukaisena talenttina, pitää ns. omista junnuista liigaan ponnistaneen ja paljon vaikeita aikoja kokeneen kaverin avausmaalia uudessa seurassa arvostaa. Toinen hyvä homma oli se, että Ilves sentäään pelasi hyvin. Vaikka meiltä peli oli täyttä paskaa, matsi itsessään oli kohtuullisen katsottavalla tasolla Ilveksen pelatessa hyvin ja kovalla asenteella.
Toivottavasti joukkuetta hävettää yhtä paljon kuin mua. Jos ei hävetä, niin olen aivan saatanan huolestunut. Jos yksikin pelaaja pystyy olemaan tämän matsin jälkeen tyytyväinen, ei mestaruudesta tarvitse edes teoreettisella tasolla puhua. Toki jos tästä oikeasti otetaan oppia ja saadaan Ilveksen toiminnasta imettyä hyviä vaikutteita, kaikki on avoinna.
Ansaitut pisteet Tampereelle, meidän huonosta esityksestä huolimatta. Tuolla pelillä olisi ollut 3 pistettä ansaittu saalis vaikka meillä pelisi olikin paremmin rullannut.